Julkaistu

Kulttuuritekojen kustantajat

Kuvassa Turun kirjamessuilla Tommi Parkko (oik.), suomentaja Anja Salokannel ja kirjallisuudentutkija Märt Väljataga.

Me suomalaiset lukijat pääsemme nauttimaan virolaisesta kirjallisuudesta myös siksi, että löytyy joukko rohkeita kustantajia. viro.nyt sai haastateltavakseen heistä kaksi, Enostone Kustannuksen Kalle Niinikankaan ja Kustannusliike Parkon Tommi Parkon. Kallen ja Tommin keskustelu on kokonaisuudessaan kuunneltavissa SVYL:n Soundcloud-kanavalla soundcloud.com/svyl-svyl.

Kirsi Bongwirnso

Virolaista kirjallisuutta suomennetaan tänä päivänä kiitettävän paljon ja monipuolisesti. Valtaosa sen kustantajista on pienehköjä kustantamoita, kuten Kalle Niinikankaan Enostone Kustannus ja Tommi Parkon Kustannusliike Parkko.

Kustannustoiminta ei ole kovin riskitön ala – kuten Kalle Niinikangas siteeraa, ”on kustantaminen sivistynyt tapa hävitä rahaa.” Tommi Parkko puolestaan korostaa, että jos ei ajattele pelkästään taloutta, niin kustantaminen kannattaa monin tavoin. Hänestä käännösrunouden kustantaminen on pikemminkin missio: jos haluaa käännösrunoutta, pitää sitä itse julkaista.

”Kaiken arvoa ei voi mitata rahan määrällä”, toteaa myös Kalle.

Kuinka päädytään kustantajaksi?

Kuinka kukaan ryhtyy kustantajaksi kaikki toiminnan riskit huomioiden? Millaisista taustoista kustantajaksi päädytään?

”Olen tehnyt runouteen liittyviä asioita 1990-luvun alusta saakka ja olin perustamassa runoyhdistys Nihil Interitiä. Siinä yhteydessä aloimme sitten julkaista kirjoja, joista ensimmäinen muuten oli Jaan Kaplinskin Rukous, mantra, runo (suom. Katja Meriluoto) vuonna 1996. Siitä sitten oma kustantajantaival lähti liikkeelle”, kertoo Tommi Parkko.

Tommilla oli tuon jälkeen kymmenisen vuotta taukoa kustantamisesta, kunnes hän perusti vuonna 2018 Kustannusliike Parkon.

Enostone Kustannuksen ja Kalle Niinikankaan kustannusyhteistyön juuret yltävät 1990-luvulle, sillä Kalle oli tuolloin yksi Enostonen ensimmäisistä kirjailijoista ja osallistui myös muun muassa kustantamon myyntityöhön erilaisilla messuilla. Kalle kävi myös samoihin aikoihin Turussa ammattikorkeakoulussa kustannustyön kurssin, mutta oli kuitenkin sen jälkeen vielä pitkään sosiaalialalla töissä.

Vuonna 2015 Kallelle tarjottiin mahdollisuutta ottaa Enostone Kustannus haltuunsa. Vielä muutaman vuoden hän teki kustannustyön ohessa sosiaalialan töitä, kunnes vuonna 2018 hänestä tuli koko päiväinen kustantaja.

”Ensimmäinen julkaisemani kirja oli Ville Hytösen Väike mereröövli raamat (kuvittanut Mira Mallius, virontanut Kadri Jaanits) – tulin siis kustantajana markkinoille vironkielisellä kirjalla!”, nauraa Kalle.

Kääntäjät virolaisen kirjallisuuden lähettiläinä

”Kun aloitin kustantajana, kuvailin toimintaani jotenkin niin, että kustannan itäeurooppalaista  käännösrunoutta Virosta Italiaan. En tiedä, onko tuo muuten pitänyt niin paikkaansa, mutta Virosta ja Italiasta on tullut useita kirjoja”, Tommi Parkko toteaa.

Kalle Niinikangas listasi kustantajanuransa alussa myös Enostone Kustannuksessa yrittäjänä olevan vaimonsa kanssa heidän vahvuuksiaan. Yksi oli molempien tausta sosiaalialalla, mikä ehkä näkyy joidenkin lastenkirjojen julkaisemisessa. Ja koska Kallen oma Viro-kiinnostus juontaa juurensa 1980-luvulle, oli virolaisen kirjallisuuden julkaiseminen jo tuolla alkuaikojen listalla.

Kalle tuntee virosta suomentavia kääntäjiä niiltä ajoilta, jolloin oli Enostonen mukana kirjamessuilla. Kun hän sitten aloitti kustantajana, alkoi hän saada myös heiltä ehdotuksia julkaistavista teoksista.

Kuvassa Kalle Niinikangas (oik.) sekä runoilijat Heidi Iivari ja Ville Hytönen
Vuoden 2021 Turun kirjamessuilla keskusteltiin kaksikielisestä runoudesta ja Enostonen kirjoista. Kuvassa Kalle Niinikangas (oik.) sekä runoilijat Heidi Iivari ja Ville Hytönen. Kuva: Katariina Suurpalo

Viro tuli myös Tommi Parkon elämään kääntäjän kautta, sillä hänen ystävänsä Katja Meriluoto opiskeli 1990-luvulla yliopistossa viroa ja kiinnostui myös runoudesta. Katjan kautta muun muassa Jaan Kaplinski tuli Tommille tutuksi.

”Kaplinskin kaukana sisämaassa sijaitseva Tartto tuntui aika eksoottiselta, olinhan käynyt Tallinnassakin tuolloin vain kerran”, Tommi muistelee.

Sekä Enostone Kustannukselle että Kustannusliike Parkolle kääntäjät ovat se ensisijainen taho, joka virolaista kirjallisuutta ehdottaa julkaistavaksi.

”Minusta kääntäjä on oman kielialueensa asiantuntija. Julkaisen runoutta niin monesta maasta, ettei minulla ole mitään mahdollisuutta seurata koko sitä kenttää. Kyllä kääntäjä on siinä se välittäjä”, toteaa Tommi.

”Kääntäjät osaavat myös hienosti avata teosta lukijoille. Muun muassa Enostonelle kaksi teosta viime vuonna kääntänyt Heidi Iivari mietti todella tarkkaan alaviitteitä jne. kääntämiinsä teoksiin”, jatkaa Kalle.

Vaikka kummankin kustantamon juuret ovat runoudessa ja Kustannusliike Parkko keskittyy edelleen käännösrunouteen, on Enostone laajentanut valikoimaansa sittemmin hyvin monipuolisesti kirjallisuuskentälle. Vuosi 2023 oli sille varsinainen Viron huippuvuosi, ilmestyihän silloin viisi käännöskirjaa – Mudlumin Tätini Ellen (suom. Heidi Iivari), Tiit Aleksejevin Puutarha vailla muureja (suom. Hannu Oittinen) ja Mustia raapaisuja valkealla lumella. Liivinmaalainen tarina (suom. Jouko Vanhanen), Paavo Matsinin Leninin valssi (suom. Heidi Iivari) sekä Asko Künnapin Minun valtakuntani (suom. Hannu Oittinen) – ja yksi suomalaisten kirjoittama Viro-kirja.

Vaikuttava ja vaikutteita antava virolainen kirjallisuus

Onko sitten virolaisessa kirjallisuudessa joitain erityispiirteitä, jotain aivan omaa, vaikkapa suomalaiseen kirjallisuuteen verrattuna?

”Suomessa on aika yksiviivainen runouden kehittymisen linja. Runous oli hyvin perinteistä aina 1940-luvun lopulle saakka, kunnes sen jälkeen tuli modernismi imagistisessa muodossa. Virossa kenttä on hiukan erilainen, muun muassa surrealismi tuli jo 1920–1930-luvuilla mukaan”, kertoo Tommi.

Yhteiskuntajärjestelmä vaikutti muun muassa modernismiin, joka runoilija Hasso Krullin mukaan 1960-luvulla oli Virossa sitä, että muodolla ei ollut mitään väliä, vaan vain sillä, mitä rivien välissä sanotaan.

”Tämä loi tiettyä jännitettä runouteen. Vaikkapa Kaplinskin runoudessa huomaa, kuinka vuosien saatossa tietty kireys väistyy ja tilalle tulee eräänlaista leikillisyyttä ja vähän filosofisempaa tyyliä”, Tommi jatkaa.

”Enostone Kustannus ei olekaan julkaissut neuvostoaikana kirjoitettua runoutta, ja Karl Ristikiven 1950-luvulla kirjoittama modernistinen klassikko Sielujen yö (Enostone 2022, suom. Jouko Vanhanen) julkaistiin alun perin Ruotsissa. Siitä sanotaankin, että se on yksi kolmesta tärkeimmästä virolaisesta kirjasta, mutta ainoa niistä, jota kukaan ei ole lukenut. Se oli vain KGB:n kaapissa Tallinnassa neuvostoajan loppuun asti”, toteaa Kalle.

Yksi, missä Suomen ja Viron erilainen lähihistoria myös näkyy, on kuvitus. Kalle Niinikankaalla on paljon kokemusta lastenkirjojen julkaisemisesta, ja hänen mukaansa erilainen kuvitustyyli on selkeä. Virolaisessa kuvituksessa on enemmän tilaa, enemmän valkoista, minkä suomalaiset lukijat ovat ottaneet hyvin vastaan.

Sekä Tommi Parkon että Kalle Niinikankaan mielestä Virossa kulttuuria todella arvostetaan ja tuetaan. Tommi nostaa esille myös Viron vahvat kirjallisuusjulkaisut, joiden kautta teokset nousevat laajemmin esille kuin Suomessa.

Virolaisen kirjallisuuden lukijat – keitä he ovat?

Kalle Niinikankaan mukaan virolaisella kirjallisuudella on aivan omat lukijansa, Viron-ystävät, jotka näkyvät erityisen hyvin silloin, kun kirjallisuustilaisuutta on järjestämässä jokin suomalainen Viro-organisaatio. Muuten virolaista kirjallisuutta lukevat ehkä ne muutoinkin laajasti kirjallisuudesta kiinnostuneet, jotka osaavat etsiä kiinnostavaa luettavaa pienemmiltäkin kustantamoilta.

Tommi Parkko toteaa, että Kustannusliike Parkon Viro-kirjoissa näkyy, että eri kirjailijan tuotantoa lukevat erilaiset lukijat.

”Kaplinskin ostajakunta on aika erilainen kuin Elo Viidingin ostajakunta. Ikä ja sukupuoli näkyvät heti. Viidingin kirjassa on selkeitä feministisiä painotuksia, mikä puhuttelee selvästi naislukijaa”, Tommi sanoo.

Hänenkin mukaansa Viro on aivan erityistapaus siinä, että sillä on Suomessa sellaisia virolaisesta kulttuurista kiinnostuneiden organisaatioita, joissa juuri kirjallisuus on vahvasti esillä. Sekin tuo virolaisen kirjallisuuden lukijoita.

Virolainen kirjallisuus ei puhuttele vain suomalaisia lukijoita, vaan myös suomalaisia kirjailijoita. Tommi Parkko sanookin, että on kuullut, kuinka virolainen runous on antanut jopa sen lopullisen sysäyksen alkaa itsekin runoilijaksi.

Virolaista kirjallisuutta näkyvämmäksi

Kuinka sitten saisi virolaista kirjallisuutta yhä laajemman lukijakunnan tietoisuuteen? Vaikka kustantamoilla on tässä suuri rooli, niin Kalle Niinikangas nostaa esille myös kirjakaupat. Suomessa on pienen kustantamon hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta, saada teoksiaan suuriin kirjakauppoihin, kun taas Virossa kaupat ottavat kaikki tarjotut kirjat tiskeillensä.

Suomessa pienen kustantamon onkin tärkeää osallistua messuille ja muihin myyntitapahtumiin. Tommi Parkko toteaa, että messuilla tulee henkilökohtainen suhde lukijoihin, kun tutustuu ihmisiin. Siinä muodostuukin asiakassuhteita ja tuttavuuksia aivan eri tavalla.

Suurien kustantamoiden toiminta perustuu tuottaviin, suurilla volyymeillä myytäviin kirjoihin. Se tarkoittaa usein suuria kielialueita. Virolaisen kirjallisuuden on vaikea haastaa vaikkapa englanninkielistä kirjallisuutta, mutta onneksi julkaisuaukkoa paikkaavat pienemmät kustantamot.

Loppuun sitten se meitä virolaisen kirjallisuuden lukijoita erityisesti kiinnostava kysymys: mitä Viro-kirjoja Kustannusliike Parkolta ja Enostone Kustannukselta on lähitulevaisuudessa ilmestymässä?

Tommi Parkko aloittaa:

”Katja Meriluoto on suomentamassa Kristiina Ehiniä. Se on ollut jo pidemmän ajan hanke useamman tekijän toimesta. Olemme myös miettineet, että Juhan Viidingiltä olisi aika saada uutta suomennosta, mutta hänen tuotannossaan riimit ovat kyllä hiukan ongelma. Nämä kaksi ovat nyt meidän Viro-suunnitelmiamme.”

Enostone Kustannukselta ei ole ilmestymässä virolaista runoutta, mutta paljon muuta kylläkin:

”Tänä vuonna tulee Kätlin Kaldmaan Lydia, kaunis kuvakirja, joka kertoo Lydia Koidulasta. Sitä kääntää Outi Hytönen. Jouko Vanhanen kääntää parhaillaan Karl Ristikiven Rooma päevikiä eli Rooman päiväkirjaa, se ilmestyy varmasti syksyllä. Hannu Oittisella on työn alla Tauno Vahterin humoristinen teos, joka kertoo kaverista, joka yrittää palata Neuvostoliitosta, mutta päätyy aina Neuvostoliittoon. Ja muitakin suunnitelmia on, niistä kuulette sitten aikanaan!” kertoo Kalle.

Kuuntele koko Kalle Niinikankaan ja Tommi Parkon haastattelu osoitteessa soundcloud.com/svyl-svyl.

Enostone Kustannus

Mudlumin kirja Tätini Ellen
Mudlumin Tätini Ellen (suom. Heidi Iivari) oli yksi Enostonen viime vuoden Viro-kirjoista. Kuva: Heikki Nenonen
  • vuonna 1999 perustettu yleiskustantamo
  • vuodesta 2018 johdossa yrittäjäpariskunta Kalle (kustantaja) ja Satu-Maaria (some-sisällöt) Niinikangas
  • viime vuosien julkaistuja Viro-kirjailijoita:

Asko Künnap

Heidi Iivari

Indrek Koff ja Ulla Saar

Karl Ristikivi

Mudlum

Paavo Matsin

Tiit Aleksejev

Ville Hytönen

Kustannusliike Parkko

Elo Viidingin kirja Tuhannelle äänelle
Kustannusliike Parkko keskittyy käännösrunouteen. Elo Viiding oli kustantamon vuoden 2023 Viro-nimi. Kuva: Heikki Nenonen
  • vuonna 2018 perustettu käännösrunouteen keskittyvä kustantamo
  • johdossa runoilija, tietokirjailija ja luovan kirjoittamisen opettaja Tommi Parkko
  • viime vuosien julkaistuja virolaisia kirjailijoita:

Elo Viiding

Jaan Kaplinski

Tõnu Õnnepalu

Artikkeli ilmestyi viro.nyt-lehden numerossa 1-2024.

Julkaistu

Runokirjat -15% kahden viikon ajan SVYL-Verkkopuodissa

Virolainen runoilija Elo Viiding kiertää Suomea kahden viikon ajan, minkä johdosta SVYL-Verkkopuoti myy runokirjat 15% alennuksella 12.–25.2.2024!

Kurkkaa täältä, sattuuko Elo Viidingin kiertue tulemaan omalle paikkakunnallesi: verkkopuoti.svyl.fi/runoilija-elo-viidingin-kirjailijakiertue-tuhannelle-aanelle/

Julkaistu

Runoilija Elo Viidingin kirjailijakiertue: Tuhannelle äänelle

Tallinnalainen Elo Viiding (s. 1974) on virolaisen nykyrunouden tärkeimpiä tekijöitä. Kulttuurisukuun kuuluva Viiding julkaisi esikoiskokoelmansa jo 16-vuotiaana. Kolmessa ensimmäisessä teoksessaan hän käytti pseudonyymiä Elo Vee, mutta luopui tästä myöhemmin.

Tähän mennessä Viidingiltä on ilmestynyt kolmetoista runokokoelmaa, joista viimeisin on vuonna 2021 ilmestynyt Assisi luulet. Viiding on terävä yhteiskunnallinen ajattelija, joka ei päästä lukijaansa vähällä. Ironisen otteen lisäksi hänen runoissaan on riemastuttavaa kepeyttä ja leikillisyyttä, johon feministisen ja yhteiskunnallisen kritiikin pureva kärki on usein puettu.

Elo Viidingin varhaisemmasta runotuotannosta on ilmestynyt suomeksi valikoima Paljastuksia (Kustannusliike Nihil Interit 2000, suom. Katja Meriluoto). Syksyllä 2023 ilmestynyt Tuhannelle äänelle (Kustannusliike Parkko, suom. Katja Meriluoto) esittelee Viidingin tähänastista tuotantoa laajasti ja on kiinnostava katsaus siihen, miten tekijän runous on kolmen vuosikymmenen kuluessa kehittynyt.

Elo Viiding esiintyy seuraavilla paikkakunnilla:

15.2. klo 18 Vaasan pääkirjasto (Kirjastonkatu 13)

16.2. klo 18 Turun pääkirjasto (Linnankatu 2)

17.2. klo 11.15 Elävän Kirjallisuuden Festivaali, Työväenmuseo Werstas (Väinö Linnan aukio 8, Tampere)

19.2. klo 17 Savonlinnan pääkirjasto Joeli (Asemantie 5)

20.2. klo 16 Mikkelin pääkirjaston Kulttuurikahvila (Raatihuoneenkatu 6)

21.2. klo 18 Akaan pääkirjasto (Köyvärintie 1)

22.2. klo 18 Töölön kirjasto (Topeliuksenkatu 6, Helsinki)

23.2. klo 16.30 Keravan kaupunginkirjaston Pentinkulma-sali (Paasikivenkatu 12)

Elo Viidingiä haastattelee runoilija, kustantaja Tommi Parkko.

Yhteistyössä Akaan seudun Suomi–Viro-seura, Elävän Kirjallisuuden Festivaali, Keravan Viro-seura, Kustannusliike Parkko, Mikkeli Eesti Keskus, Savonlinnan Viro-yhdistys, Suomen Viro-yhdistysten liitto, Vaasa–Pärnu-seura, Virolaisen kulttuurin ystävät Virkku sekä paikalliset kirjastot.

Julkaistu

Syksyn Viro-kirjasatoa

Tänä vuonna on ilmestynyt suomeksi paljon virolaista kirjallisuutta, jota on esitelty jo sekä Turun että Helsingin kirjamessuilla. Ennen joulua on kuitenkin vielä yksi suurempi tapahtuma, jossa on mahdollisuus tutustua kirjoihin ja ostaa niitä myös pukinkonttiin.

Kirjailijat Paavo Matsin (vas.), Heidi Iivari ja Mart Kivastik keskustelivat Turun Kirjamessuilla. Kuvassa myös tulkki Petteri Aarnos (oik.).
Kirjailijat Paavo Matsin (vas.), Heidi Iivari ja Mart Kivastik keskustelivat Turun Kirjamessuilla. Kuvassa myös tulkki Petteri Aarnos (oik.).
Kuva: Heikki Nenonen

Suomen Viro-yhdistysten liitto ja SVYL-Verkkopuoti ovat mukana 18.–19.11. Helsingin Kaapelitehtaalla Tuglas-seuran Martin Markkinoilla, jossa pääsee kuuntelemaan keskusteluita Mart KivastikinMudlumin ja Juhani Salokanteleen kirjoista. Ensi kertaa tänä syksynä on esittelyssä myös Mati Untin kokoelma Ja elämme vieläkin, ellemme ole kuolleet, josta keskustelevat Juhani Salokannel, Tiit Hennoste ja kirjan kääntäjä Jouko Väisänen.

Syksyn Viro-kirjauutuuksiin voi tutustua ja niitä ostaa sekä markkinoilla että verkosta SVYL-Verkkopuodista:

Martin Markkinat myös striimataan osoitteessa: www.tuglas.fi/stream

Tutustu Markkinoiden koko ohjelmaan: martinmarkkinat.fi

Kuvat: Heikki Nenonen

Julkaistu

Viro Helsingin kirjamessuilla

26.–29.10.2023
Messukeskus
Messuaukio 1, Helsinki

Tervetuloa Helsingin kirjamessuille kuuntelemaan mielenkiintoisia keskusteluja virolaisen kirjallisuuden suomennoksista ja Viro-aiheisista kirjoista, sekä Viron osastolle 6a70 tutustumaan uusiin virolaisiin kirjoihin ja hankkimaan tuoreita suomennoksia SVYL-Verkkopuodista!

PERJANTAI 27. lokakuuta

16.30 – 17.00 Töölö-lava
TIIT ALEKSEJEV, PUUTARHA VAILLA MUUREJA & Virginius, kääntäjä (Enostone, suom. Hannu Oittinen)
Panu Rajala haastattelee
Vuosi 1098. Syyria. Ensimmäinen ristiretki etenee vitkaan ja riitaisasti. Pyhää maata ei vieläkään näy. Satoja vuosia myöhemmin Etelä-Virosta kotoisin ollut raamatunkääntäjä Virginius on joutumassa teloitettavaksi.

17.00 – 17.30 Hakaniemi-lava
MART KIVASTIK, BARBARUS (Atrain&Nord, suom. Anna Kyrö)
Timo Harakka haastattelee
Kivastik piirtää romaanissaan ihmisen, joka henkilökohtaisia unelmia ja valtaa tavoitellessaan joutuu politiikan välikappaleeksi ja tuhoutuu. Johannes Vares-Barbarus oli karismaattinen kirjailija, lääkäri ja poliitikko, jonka tehtävä oli siunata Viron miehitys kesällä 1940.

17.00 – 17.30 Töölönlahti-lava
ANTTO TERRAS, Verinen Venäjä & VIRON MAFIA (Into Kustannus)
Viron mafia kertoo eteläisen naapurimme järjestäytyneen rikollisuuden koko tarinan, alkulaukauksista loppuräjähdykseen. Viron rikollisuuden kultakausi kesti toistakymmentä vuotta. Kaikelle toiminnalle löytyi omat ammattitaitoiset operaattorinsa.

17.30 – 18.00 Suomenlinna-salissa
JUHANI SALOKANNEL, VASTAANPANEMISEN KULTTUURIHISTORIA (Vastapaino)
Juhani Salokannel, Sirje Olesk ja Ville Hytönen keskustelevat
Kirjailja Juhani Salokannel ja kirjallisuustutkija Sirje Olesk avaavat, miten virolainen kirjallisuus selvisi 1940-luvulta tähän päivään, miten se on muuttunut neuvostomiehityksestä uuden itsenäisyyden aikaan ja miten se eroaa suomalaisesta kirjallisuudesta.

SUNNUNTAI 29. lokakuuta

12.00 – 12.30 Töölö-lava
ELO VIIDING, TUHANNELLE ÄÄNELLE (Kustannusliike Parkko, suom. Katja Meriluoto)
Anja Erämäja haastattelee
Elo Viiding on Viron uuden itsenäisyysajan tärkeimpiä runoilijoita. Hänen ansiostaan Virossa on muuttunut käsitys naisten kirjoittamasta lyriikasta. Hän on kääntänyt muun muassa Pentti Saarikoskea ja Paavo Haavikkoa viroksi.

17.00 – 17.30 Töölö-lava
TÕNU ÕNNEPALU, LOPUTTOMUUS (Kirjokansi, suom. Jouko Väisänen)
Heli Laaksonen haastattelee
Näennäisen arkisen havainnoinnin taustalla pohditaan elämän tarkoitusta, ihmisen osaa ja suhdetta luontoon pieneltä saarelta, Loputtomuudesta. Paikasta, josta ei enää tarvitse kaivata minnekään. Kerronnan kauneus lumoaa ja antaa runsaasti ajateltavaa.

Koko messuohjelma: https://kirjamessut.messukeskus.com/ohjelma

Viro-osasto 6a70 on messuhallissa pääportaiden lähellä naulakkoa vastapäätä.

Messut ovat auki:

Torstai 26.10.2023 klo 10-20
Perjantai 27.10.2023 klo 10-20
Lauantai 28.10.2023 klo 10-20
Sunnuntai 29.10.2023 klo 10-18

Viro-ohjelman ovat järjestäneet Viron kustannusyhdistys ja Viron kirjallisuuden keskus, yhteistyökumppaneina Tuglas-seura, Suomen Viro-yhdistysten liitto, Viron suurlähetystö ja suomalaiset kustantamot. Ohjelmaa ovat tukeneet Viron kulttuuriministeriö ja Viron kulttuurirahasto.

Julkaistu

Viro Turun Kirjamessuilla 2023

Kuvassa on Tarton raatihuone.

SVYL-Verkkopuoti matkustaa perjantaina 29.9. Turkuun, jossa on Kirjamessuilla 29.9.–1.10.2023 jälleen laaja kattaus virolaista kirjallisuutta!

SVYL-Verkkopuoti löytyy Viro-osastolta A/42, jossa ovat myös Tuglas-seura, Suomen Viro-yhdistysten liitto, Viron kustantamoiden liitto, Viron Helsingin suurlähetystö, Tartto 2024, Turun Tuglas-seura ja Varsinais-Suomen Viro-keskus.

Messuista johtuen SVYL-Verkkopuodin toimituksissa on viivästyksiä loppuviikosta eikä kirjoja toimiteta 29.9.–2.10. Pahoittelemme viivettä ja kiitämme kärsivällisyydestä!

Messujen Viro-ohjelma löytyy täältä, ja se striimataan täällä.

Julkaistu

Virolaisen kirjallisuuden päivä 30.1.

Tänään 30.1.2023 vietetään historian ensimmäistä virolaisen kirjallisuuden päivää! Päivä on myös Viron kansalliskirjailija A. H. Tammsaaren 145. syntymäpäivä, paljon on syytä siis juhlaan.

Meistä jokainen voi juhlistaa tätä päivää lukemalla virolaista kirjallisuutta ja vinkkaamalla kirjasuosituksia ystävillekin. SVYL-Verkkopuoti tarjoaa tänään tehdyistä kirjatilauksista 15 % alennuksen päivän kunniaksi!

Eläköön, virolainen kirjallisuus!

Julkaistu

Luontoretkelle virolaiseen kirjallisuuteen

Viro-instituutti julkaisi tänä syksynä jo kuudennen Nippernaati-antologian. Teemana on luonto ja eläimet, ja antologiassa on tällä kertaa myös pari pientä uudistusta.

Anniina Ljokkoi

Suomalaisessa kirjallisuudessa puhutaan kaihoisasti Impivaaran metsistä, haetaan suojaa puiden siimeksestä ja kiivetään korkealle vaaralle katsomaan kokonaiskuvaa. Virolaisessa kirjallisuudessa vapauden avaruus siintää suomaisemassa. Pinnan alle painuneet pitkospuut suojelevat salaista reittiä suosaarelle tai parhaille marjapaikoille, ja onnen täyttymys on uiminen suolammessa.

Näihin luontokuviin ja tunnelmiin virolaisen kirjallisuuden suomentajat ovat paneutuneet uusimman Nippernaati-antologian äärellä. Kyseessä on jo kuudes Viro-instituutin julkaisema virolaisen nykykirjallisuuden suomenkielinen antologia.

Viidennessä Nippernaatissa esiteltiin myös latvialaista ja liettualaista kirjallisuutta. Uusimmassa, kuudennessa kokoelmassa on vanhaan tapaan kymmenen virolaista kirjailijaa suomentajineen. Tekstilajeista mukana on niin runoa, lyhytproosaa kuin romaanikatkelmiakin.

Virolaiset havainnoivat luontoa

Kuudennen Nippernaatin teemaksi valikoitui luonto, sillä virolaisten luontosuhde on ollut viime aikoina pinnalla suomalaisessakin mediassa. Suomalaisilla ja virolaisilla on luontosuhteissaan paljon yhteistä, mutta kirjallisuutta lukiessa nousee esiin myös kiinnostavia eroja.

Suomentajille yksi ero konkretisoitui sanojen mets ja raba käännöksissä. Suomalaiselle metsä on yleissana, joka pitää sisällään hyvinkin monimuotoista luontomaastoa ja toimintaa metsäretkistä aina luonnon antimien hyödyntämiseen. Virolaiset puolestaan käyttävät sanaa raba eli suo hyvin laajasti eri ilmauksissa luonnosta puhuessaan. Toisaalta virolaiset ovat myös hyvin tietoisia eri maastotyypeistä, ja niin eläin- kuin kasvilajien laaja tuntemus välittyy nuortenkin kirjailijoiden teksteistä.

Kuudenteen Nippernaatiin suomennetut tekstit ilmentävät kaikki tavalla tai toisella virolaisten luontosuhdetta. Kansallisromantiikan ja jokapäiväisen luonnossa selviämisen ajoilta on tultu tälle vuosituhannelle, jolla luontoa havainnoidaan usein sopivan matkan päästä kaupunkilaisen silmin.

Nykykirjailijoille luonto ja ympäristö eivät myöskään ole enää vain paikallisia, välittömän havainnon kohteita, vaan globaaleja ilmiöitä ja todella monimutkaisia järjestelmiä. Nykyihmisen jalanjälki ulottuu aina Bangladeshiin ja Kongoon saakka, kuten Maarja Pärtna kirjoittaa runossaan.

Villissä luonnossa on maagisia elementtejä

Yksi virolaisten luontosuhteen vaikuttavimpia kuvaajia on kirjailija Valdur Mikita, jonka teoksissa korostuu erityisesti metsien ja villin luonnon merkitys. Virolaisen maalaismaiseman on puolestaan ikuistanut romaaneihinsa vanha klassikko A. H. Tammsaare. Mikitan ja Tammsaaren tekstejä on suomennettu jo kokonaisina teoksina.

Nippernaatiin valittiin katkelma Andrus Kasemaan romaanista Leskede kadunud maailm (Leskien kadonnut maailma). Teoksessa muistellaan ja hyvästellään vanhaa kyläyhteisöä haikein mielin ja samalla humoristisesti. Katkelma sisältää muun muassa lukemattoman määrän menneiden vuosikymmenten esineistöä aina maanviljelysvälineistä mummojen alusvaatteisiin. Virolaisessa nykykirjallisuudessa maalaismaisemia kuvataankin enimmäkseen jo taakse jääneenä elämänä.

Vanhan ja uuden maailman rajalla toimivat myös Aliis Aalmannin runot, jotka ammentavat virolaisesta kansanperinteestä. Aalmann on nuori runoilija ja menestynyt loitsumaisilla runoillaan virolaisissa lavarunokilpailuissa. Nippernaatiin suomennettiin valikoima hänen runojaan kokoelmasta Verihaljas (Verenvihanta).

Toinen Nippernaatiin suomennettu, vasta vähän tuotantoa julkaissut nuori kirjailija on Berit Petolai. Häneltä on ilmestynyt runokokoelmakin, mutta Nippernaatiin häneltä valittiin novelli Noitakarhun paluu. Siinä luontoon yhdistyy mystisiä, maagisia elementtejä. Petolai asuu Peipsijärven lähettyvillä pienessä hajakylässä ja ammentaa teksteihinsä tunnelmia ympäröivistä metsistä. 

Ekokriisi hiipii virolaiskirjallisuuteen

Luonnosta puhuessa ei voi nykyisin sivuuttaa luontokatoa ja ilmastonmuutosta, jotka näkyvät jo lähiympäristössämme. Virossa ei toistaiseksi ole kovin montaa ekokriisistä kirjoittavaa kirjailijaa. Teema on kuitenkin viime vuosina alkanut pilkahdella nuorten kirjailijoiden teksteistä esimerkiksi Värske Rõhk -kirjallisuuslehdessä.

Maarja Pärtna kirjoittaa runoissaan ilmastonmuutoksesta. Kuva: Riho Kall

Määrätietoisimmin ilmastonmuutokseen on tarttunut runoilija Maarja Pärtna, jonka uudesta kokoelmasta Elav linn (Elävä kaupunki) on suomennettu Nippernaatiin valikoima runoja. Pärtnan mukaan kaunokirjallisuus voi antaa sanoja ilmaston lämpenemisen kaltaisille valtaville prosesseille, joita ei niiden abstraktin luonteen vuoksi ole helppo käsittää konkreettisesti. Pärtna pyrkii teksteissään yhdistämään globaalin ilmiön lähiympäristössä näkyviin muutoksiin, kuten leutoon talveen ja lisääntyneisiin rankkasateisiin.

Pärtnan lisäksi ympäristö- ja ilmastokriisiä käsittelevät teoksissaan Epp Annus ja Hasso Krull. Heidän teksteistään löytyy myös viittauksia siihen, millaisia kulutusvalintoja ilmastohuoli saa ihmiset tekemään omassa elämässään. Annusin romaanikatkelma Hei, Aleksander sijoittuu tulevaisuuteen, ja siinä yhteiskunta on joutunut sopeutumaan ympäristökriisin muuttamiin uusiin olosuhteisiin. Jan Kausin tieteisfiktiivisessä novellissa Narttu ollaan jo täystuhon jälkeisessä ajassa.

Kuvassa kirjailija Hasso Krull, jonka proosarunoja ilmestyy uusimmassa Nippernaatissa Heidi Iivarin suomentamana
Uusimmassa Nippernaatissa ilmestyy Hasso Krullin proosarunoja Heidi Iivarin suomentamana. Kuva: Ruudu Rahumaru

Eläinkuvauksen klassikot

Nippernaati-antologia ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 2015. Sanna Immasen luoman julkaisun tavoitteena on tarjota suomalaisille uutta, aiemmin suomentamatonta virolaista kaunokirjallisuutta. Antologian ansiosta suomalaisille onkin esitelty jo kymmeniä uusia kirjailijoita. Uusimpaan, kuudenteen Nippernaatiin on nyt valittu mukaan myös pari vanhempaa klassikkoa.

Elävä klassikko, Fred Jüssi, on suosittu luontokuvaaja ja virolaisen luontosuhteen tulkki. Hänen neuvostoaikana kirjoittamansa luontoa havainnoivat tekstit ovat yhä hämmästyttävän ajankohtaisia.

Toisen klassikon, Nikolai Baturinin, romaani Karu süda (Karhun sydän) vuodelta 1989 on ollut mieleenjäävä lukukokemus monelle viroa taitavalle suomalaisellekin. Teoksen suomentaminen oli useamman kääntäjän toive, ja siitä julkaistaan nyt katkelma tiettävästi ensimmäistä kertaa suomeksi. Romaani on maaginen selviytymiskertomus ja kuvaa niitä lukemattomia taitoja, joita henkiinjääminen erämaassa vaatii. Lisäksi teoksen eläinkuvaus on ihan omaa luokkaansa.

Suhde luontoon jäisi ontoksi ilman eläimiä. Ihmisen silminä ja korvina ovat kirjallisuudessa usein kissat ja koirat, nuo uskolliset kumppanimme. Muutamien Nippernaatin tekstien kautta piirtyvät esiin myös eläinsuhteemme ongelmakohdat: ihminen kohtelee eläimiä julmasti ja tappaa. Fred Jüssi käsitteli tätä kipeää ristiriitaa jo 1970-luvulla kirjoittamassaan tekstissä Tällainen kuolema. Hasso Krullin, Maarja Pärtnan ja Epp Annusin teksteissä ristiriitaan etsitään ratkaisua muun muassa kasvissyönnistä.

Klassikoiden julkaisun lisäksi Nippernaatissa on tällä kertaa toinenkin pieni uudistus: siinä julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa varta vasten kyseistä antologiaa varten kirjoitettu essee. Semiootikko ja ekokriitikko Kadri Tüür tarkastelee esseessään virolaisen kirjallisuuden luontokuvausta ja taustoittaa aihetta luontokirjallisuuden historialla.

Nippernaati 6

Virolaisen kirjallisuuden antologia

Päätoimittaja Anniina Ljokkoi

Viro-instituutti 2022

  1. Epp Annus: Hei, Aleksander, romaanikatkelma, suom. Maija Rantanen
  2. Aliis Aalmann: Verenvihanta, runoja, suom. Katja Meriluoto
  3. Hasso Krull: Nykyajan askeesi, proosarunoja, suom. Heidi Iivari
  4. Maarja Pärtna: Elävä kaupunki, proosarunoja, suom. Anniina Ljokkoi
  5. Jan Kaus: Narttu, novelli, suom. Liis Rohila
  6. Andrus Kasemaa: Leskien kadonnut maailma, romaanikatkelma, suom. Kaisu Lahikainen
  7. Fred Jüssi: Ohikiitävä aika, lyhytproosaa, suom. Outi Hytönen
  8. Nikolai Baturin: Karhun sydän, romaanikatkelma, suom. Arja Korhonen
  9. Berit Petolai: Noitakarhun paluu, novelli, suom. Susanna Poikela
  10. Kadri Tüür: Virolainen kirjallisuus ekokriittisestä näkökulmasta, essee, suom. Anniina Ljokkoi

Artikkeli on ilmestynyt viro.nyt-lehden numerossa 3-2022.

Julkaistu

Viro Helsingin kirjamessuilla

Viro tulee taas Helsingin kirjamessuille 27.–30.10.! Viro, myös SVYL-Verkkopuoti, löytyy osastolta 6a70 (Viron Kustannusyhdistys). Osaston lisäksi messuilla on monipuolinen ohjelma Viro-kirjallisuutta!

Katso messujen Viro-ohjelma täältä

Täältä näet Helsingin kirjamessujen koko ohjelman

Helsingin kirjamessuista johtuen SVYL-Verkkopuodin tilaukset käsitellään seuraavan kerran 31.10. Pahoittelemme viivettä!