Posted on

Tervemenoa Tallinnaan!

Pertti Rajala:

Tervemenoa Tallinnaan. Tallinnan matkaopas selkosuomeksi

Avain 2019, 136 s.

Runsaan neljänkymmenen vuoden ikään ennättänyt selkosuomi tekee alan ansioituneen pioneerin ja tunnetuimman kirjoittajan Pertti Rajalan myötä pienen aluevaltauksen tunkeutumalla Viron matkaopasmarkkinoille. Heti kärkeen voi tarkentaa, että nyt ilmestynyt matkaopas ei silti ole ensimmäinen Viroa käsittelevä selkokirja, vaan aikaisemmin on ilmestynyt – ainakin – Mae Linnun, Pertti Rajalan ja Hannu Virtasen kaksikielinen, historiaan keskittyvä Viron taival : Eesti tee (BTJ Kirjastopalvelu 1996).

Selkokielen iän suomessa voi ilmoittaa päivälleen, sillä kokouksessaan 25. syyskuuta 1978 suomen kielen lautakunta suositti ilmausta selkokirjallisuus ruotsin ilmauksen lättläst litteratur vastineeksi. Se ei eräistä yhteisistä piirteistä huolimatta ole sama asia kuin selkeä yleiskieli, vaan selkokieltä toimitetaan tiettyjen  periaatteiden (kuten lauserakenteen yksinkertaistus tai pitkien sanojen välttäminen) varassa sekä mukauttamalla tekstejä, myös kaunokirjallisuutta, helpommin luettavaan muotoon. Myös vaikkapa riittävän väljä taitto vaikuttaa tulokseen.

Jo Kielikellon varhaisessa artikkelissaan (3/1990) Pertti Rajala määritteli selkokielen kohderyhmäksi eri vammaisryhmien ohella lukemis- ja kirjoittamishäiriöiset, vanhukset sekä suomen kieltä eri syistä opettelevat. Asian voi ilmaista niinkin, että selkosuomelle luovat tarvetta synnynnäiset (neurobiologiset) syyt, elinaikana esimerkiksi muistisairauden vuoksi heikentynyt kielitaito tai se, ettei puhujan äidinkieli ole suomi tai ruotsi. Juuri eri maahanmuuttajaryhmien osuus on sitten selkokielen alun lisääntynyt melkoisesti.

Jo ennen mainitun artikkelin ilmestymistä selkosuomelle oli havaittu selvä tarve, ja Suomeen saatiin ensimmäiset selkokirjat 1980-luvun mittaan. Rajalan varhaisesta arviosta selkosuomea kenties tarvitsevien määrä on kasvanut kovasti: nykyään maan vieraskielisten asukkaiden, erityistukea kaipaavien koululaisten, lukutaidoltaan heikon työikäisen väestön ja selkokielestä ehkä hyötyvien iäkkäiden määrä yltää tuoreessa arviossa jopa miljoonaan, siis viidesosaan väestöstä! Luvussa lienee ilmaa mukana, mutta selkosuomen tarpeen ja asenteiden muutoksen se paljastaa.

Koska selkosuomi pelaa aina typistetyllä tekstimäärällä, niin myös Tallinnan perusasioiden esittely on pitänyt ratkaista sen pohjalta. Tervemenoa Tallinnaan onnistuu hommassa hyvin luomalla kaksi kävelyretkeä alakaupunkiin, yhden Toompean seuduille sekä nostamalla ydinkeskustan ulkopuolisista turistimagneeteista esille mm. Telliskiven ja Lentosataman, lännessä Rocca al Maren ja eläintarhan sekä idässä kymmenkunta kohdetta, joukossa Kumu, Pirita, Metsäkalmisto ja Teletorni. Tiedot ovat varsin hyvin ajan tasalla myös esimerkiksi keskustan Vabamu-museon ja Maarjamäen Kommunismin uhrien muistomerkin osalta; tulevaisuususkoisesti teksti kuljettaa tosin mukanaan tietoa myös katamaraanien saapumispaikasta.

Mitään isoja yllätyksiä kirja ei tarjoa, jos on käynyt Tallinnassa muutaman kerran – ja hyvä niin, sillä tieten tiivistä ja erityisryhmille suunnattua tekstiä ei ole myöskään syytä suotta lisätä keksimällä ”omia” yllätysnäkökulmia tuttuihin seutuihin.

Matkaopas saa risuja huolettomasta suhtautumisesta niin viron kuin suomenkin oikeinkirjoitukseen. Juuri selkosuomikirjalta odottaisi yhtenäisiä muotoja, kun lukija joutuu nyt usein arpomaan virheellisen ja oikean muodon välillä (po. käik, Lühike jalg, Balthasar, Ülemistejärvi jm.) Sekä tekijältä että kustantajalta puuttuu tietoa viron oikeinkirjoituksen nyansseista. Vailla viron taitoakin kokenut toimittaja olisi osannut korjata suomen turhat painovirheet ja yhtenäistää ikiaikainen käännöskukkanen ”ulkoilmamuseo” ulkomuseoksi. Rusalkan patsaan nimestä on kyllä saatu karsittua se ylimääräinen s-kirjain, mikä oikein onkin, mutta tämä tarkkuus ei valitettavasti yllä kirjaan kaikkialle.

Rajala tai selkosuomi tuntuu lisäksi kohtaavan yksinkertaistuksen pulmat luetellessaan kirjan loppupuolella vaikkapa hotelleja, ravintola- ja baarikatuja tai ostoskeskuksia. Vannoutuneita olutsiltalaisia tuskin esimerkiksi riemastuttavat tekijän havainnot kahdesta (!) virolaisesta panimosta, tosin pienpanimot mainitaan erikseen. Luetteloivaa, nettiosoitteita vilisevää niukkaa infoa tuntuu perustelevan lähinnä se, että löytyy niitä triploja sun muita Tallinnastakin. Paljon ei olisi menetetty, jos osa tästä tietopuolesta olisi lempattu yli laidan.

Todettakoon silti, että matkaoppaan tärkeintä sisältöä ovat reilun 60 sivun jakso mainituista kävelyretkistä sekä nähtävyyksistä, samoin kuin näppärät pikaluvut Viron perustiedoista sekä Viron ja Tallinnan historiasta. Kirja päättyy tuttuun tarinaan Ülemisten vanhasta ukosta, jonka kysymykseen siitä, onko Tallinna jo valmis, tulisi vastata perinteisen kielteisesti. Ellei sitten myönteinen vastaus lopulta parantaisi kaupunkikuvaa sekin, aloittihan Nooan arkkikin tarinan mukaan kokonaan uuden aikakauden.

Hannu Oittinen, viro.nyt 2-2020

https://verkkopuoti.svyl.fi/tuote/partti-rajala-te…as-selkosuomeksi/

Posted on

Yhteiset laulumme nyt yksissä kansissa

Mikko Savikko (toim.):

100 laulua. Laulamme yhdessä – 100 laulu. Laulame koos

The Baltic Guide 2018, 236 s.

Suomalaisten ja virolaisten yhteinen historia kuuluu lauluissa. Sävelmiä ja lauluja on siirtynyt yli Suomenlahden puolin ja toisin. Useat ulkomaiset laulut ovat tulleet todennäköisesti vuosikymmenten aikana merimiesten ja muiden matkustavaisten mukana. Jatka artikkeliin Yhteiset laulumme nyt yksissä kansissa

Posted on

Huomenna Pariisissa

Jukka Kostiainen:

Surujalavan kuolema. Mystillinen kertomus Pärnusta

Tallinna-kustannus 2017, 216 s.

Pseudonyymi J. Tapio julkaisi vuonna 2012 omakustanteena kirjan Suljetut vaunut sen verran menestyksekkäästi, että Tatu Vaaskivestä innoituksensa saanut kulttuurihistoriallinen kuvitelma käännettiin jopa viroksi. Sama tekijä on nyt julkaissut omalla nimellään Pärnuun sijoittuvan ”mystillisen kertomuksen” Surujalavan kuolema. Jatka artikkeliin Huomenna Pariisissa

Posted on

Vello Salo – Suomen-pojan tie Helsingin yliopiston kunniatohtoriksi

Vello Salo:

Täällä Vatikaanin radio!

Tallinna-Kustannus 2017

Ne vuodet, jotka sain olla mukana veteraanityössä, kuuluvat elämäni parhaimpiin. Virossa työskennellessäni sain tutustua Suomen-poikiin, jotka viime sodissamme taistelivat maa- ja meririntamilla ”Suomen vapauden ja Viron kunnian puolesta”. Eräs heistä on Vello Salo, mies, joka pitkän elämänsä varrella on ollut monessa mukana. Oman sukupolvensa virolaisten lailla myös hän on saanut kokea kovia, mutta siitä huolimatta ei hän, kuten eivät toisetkaan Suomen-pojat, ole katkeroitunut, vaan on kohdannut elämänsä eri vaiheet sellaisina, kuin ne ovat vastaan tulleet.

Jatka artikkeliin Vello Salo – Suomen-pojan tie Helsingin yliopiston kunniatohtoriksi

Posted on

Viron historiasta uudemman kerran

 

Seppo Zetterberg:

Uusi Viron historia

SKS 2017

Uusi Viron historia? Onko professori Zetterberg löytänyt niin paljon uutta, että on katsonut tarpeelliseksi kirjoittaa uusiksi mahtavan perusteoksensa? Ei suinkaan. Uuttakin toki on, mutta ennen kaikkea tämä kirja on suppeampi kokonaisesitys kymmenen vuotta sitten ilmestyneestä Viron historiasta. Mainio teos oikeaan aikaan. Yhä suuremmalla joukolla suomalaisia alkaa olla sen verran tietoa etelänaapurista, että voi toivoa monen tarttuvan tähän kirjaan lisätäkseen ymmärtämystään.

 

Jatka artikkeliin Viron historiasta uudemman kerran

Posted on

Radioaaltoja ei voinut estää

Pekka Lehtonen:

Tehtävä Tallinnassa. Neuvostopropagandaa ja itsenäisyysinnostusta

Intokustannus 2016

Siin Tallinn! Lainel 290 meetrit algab saade soome keeles eli Täällä Tallinna! Aaltopituudella 290 metriä alkaa lähetys suomen kielellä.

Tällä kuulutuksella alkaa myös Pekka Lehtosen äskettäin ilmestynyt muistelmakirja Tehtävä Tallinnassa. Viron radio alkoi lähettää suomenkielisiä ohjelmia maaliskuussa 1947. Niin propagandatorveksi kuin hanke olikin tarkoitettu, se oli silti yksi ensimmäisistä, ellei peräti ensimmäinen sodanjälkeinen kanava Virosta Suomeen. Jatka artikkeliin Radioaaltoja ei voinut estää

Posted on

Rainis – Latvian lahja maailmalle ja vihdoinkin myös Suomelle

Rainis:

Se pysyy, joka muuttuu

Rozentals-seura 2016, 322 s.

suom. Marja Leinonen ja Mirja Hovila

Vaikka Latvian merkittävimmän kirjallisuusklassikon Rainiksen (oikealta nimeltään Jānis Pliekšāns, 1865–1929) kuolemasta on lähes sata vuotta, ei kannata surra sitä, että Rainiksen suomentamisessa on kestänyt niin kauan. Todellinen klassiko kestää aikaa ja Rainis puhuttelee myös nykylukijaa. Rozentals-seuran aloitteesta ja Mirja Hovilan ja Marja Leinosen suomentamana on nyt ensi kertaa mahdollista tutustua valikoimaan Latvian suurmiehen laajasta tuotannosta. Valikoiman otsikko Se pysyy, joka muuttuu, on yksi kirjailijan tunnetuimpia sitaatteja, joka peilaa tämän ajatusten ajankohtaisuutta myös tänä päivänä. Jatka artikkeliin Rainis – Latvian lahja maailmalle ja vihdoinkin myös Suomelle

Posted on

Armaani, Viro!

Terhi Pääskylä-Malmström:

Minu Tallinn – Kalevitüdruku kroonika

Petrone Print 2016, 296 s.

Toimittaja ja kääntäjä Terhi Pääskylä-Malmström kirjoitti kirjan Tallinnasta – virolaisille ja viroksi. Minu Tallinn – Kalevitüdruku kroonika (Minun Tallinnani – Kalevitytön kronikka) on kuvaus siitä, miltä Tallinna näytti, kun Viroon rakastunut Terhi lähti kaupunkiin töihin. Lukijan kanssa jaetuille, tarkkanäköisille ja henkilökohtaisille, välillä hersyvän hauskoille ja toisaalta surullisen syvällisille kokemuksille pitää nostaa hattua. Omakohtaiset tarinat Viron kamaralla koetusta luovat elävän kuvan siitä, millaisiin kulttuuri- ja yhteiskuntaeroihin topakka suomalaistyttö naapurimaassa saattaa – tai saattoi – törmätä. Jatka artikkeliin Armaani, Viro!