Tekijä: SVYL

Rainis:

Se pysyy, joka muuttuu

Rozentals-seura 2016, 322 s.

suom. Marja Leinonen ja Mirja Hovila

Vaikka Latvian merkittävimmän kirjallisuusklassikon Rainiksen (oikealta nimeltään Jānis Pliekšāns, 1865–1929) kuolemasta on lähes sata vuotta, ei kannata surra sitä, että Rainiksen suomentamisessa on kestänyt niin kauan. Todellinen klassiko kestää aikaa ja Rainis puhuttelee myös nykylukijaa. Rozentals-seuran aloitteesta ja Mirja Hovilan ja Marja Leinosen suomentamana on nyt ensi kertaa mahdollista tutustua valikoimaan Latvian suurmiehen laajasta tuotannosta. Valikoiman otsikko Se pysyy, joka muuttuu, on yksi kirjailijan tunnetuimpia sitaatteja, joka peilaa tämän ajatusten ajankohtaisuutta myös tänä päivänä. Jatka artikkeliin Rainis – Latvian lahja maailmalle ja vihdoinkin myös Suomelle

Terhi Pääskylä-Malmström:

Minu Tallinn – Kalevitüdruku kroonika

Petrone Print 2016, 296 s.

Toimittaja ja kääntäjä Terhi Pääskylä-Malmström kirjoitti kirjan Tallinnasta – virolaisille ja viroksi. Minu Tallinn – Kalevitüdruku kroonika (Minun Tallinnani – Kalevitytön kronikka) on kuvaus siitä, miltä Tallinna näytti, kun Viroon rakastunut Terhi lähti kaupunkiin töihin. Lukijan kanssa jaetuille, tarkkanäköisille ja henkilökohtaisille, välillä hersyvän hauskoille ja toisaalta surullisen syvällisille kokemuksille pitää nostaa hattua. Omakohtaiset tarinat Viron kamaralla koetusta luovat elävän kuvan siitä, millaisiin kulttuuri- ja yhteiskuntaeroihin topakka suomalaistyttö naapurimaassa saattaa – tai saattoi – törmätä. Jatka artikkeliin Armaani, Viro!

Rein Raud:
Täydellisen lauseen kuolema
Like 2016, 220 s.
suom. Hannu Oittinen

Rein Raudin toinen suomeksi julkaistu romaani Täydellisen lauseen kuolema muistuttaa rakenteeltaan ensimmäistä, Rekonstruktio-romaania. Tarina hahmottuu pääasiassa kahdesta näkökulmasta, vaikka näkökulmia on toki muitakin. Mukana on myös minäkertoja, jonka tehtävä on sitoa tarina siihen, minkä lukijan oletetaan tietävän tapahtuneen tarinassa kerrotun ohella ja jälkeen tai minkä hän ehkä pystyy hahmottamaan tarinaa lukiessaan. Lainkaan kaikkitietävä ulkopuolinen kertoja ei ole, vaan pikemmin hiukan haparoiva arvelija.

Kirja alkaa alkuluvulla, jossa minäkertoja paljastaa, että tarina poikkeaa historian totuudesta, ja että yhtymäkohdat todellisuuteen ovat täysin mielivaltaisia. Niin saattaakin olla – tai sitten ei. Tällainen jännite historiallisen totuuden ja tarinan välillä hallitsee romaania. Ihan niin kuin pitääkin. Jatka artikkeliin Valta vaihtui Virossa

Harri Raitis ja Boris Hurtta:

Kultaa meren yli

Enostone 2015, 198 s.

Harri Raitis ja Boris Hurtta ovat aikaisemminkin kirjoittaneet yhdessä virolaisista aiheista: Isänmaan nyrkki ilmestyi vuonna 2012. Upouusi Kultaa meren yli jatkaa samoilla linjoilla, joskin maantieteellistä ulottuvuutta on lisätty, kun Ruotsikin on otettu mukaan. Takakannen teksti ilmoittaa teoksen genreksi veijariromaanin. Sitä se onkin, mutta kerronnan kudelmassa on myös muita aineksia. Sanoisinkin kirjaa ennen muuta henkilöromaaniksi ja myös aikakausiromaaniksi. Viro mullistavien tapahtumien pyörteissä vuosina 1940–1944 ja ihmiset siinä myllerryksessä – tässä romaanin varsinainen ydin.

Päähenkilön nivominen Aino ja Oskar Kallaksen lähipiiriin on kirjailijoilta näppärä veto. Se luo tuttuuden tunnetta ja antaa lukijalle tarpeellisen tukipisteen. Seikkailunhaluinen, huikentelevainen ja pikkurötöksiin taipuvainen, mutta myös lahjakas ja omalla tavallaan suurpiirteinen veijaritoimittaja, reportteri, joka ”kirjoittaa paremmin kuin Kallaksen omat lapset”, herättää sympatiaa. Näin varsinkin lopussa, jossa selviää, kenen riveissä hän todella seisoo. Jatka artikkeliin Kadonnut kulta ja ajan henki

Kolmen naisen kolme kovin erilaista kirjaa kertoo omat tarinansa Viron historiasta.

Tarttolainen Petrone Print -kustantamo on julkaissut viime vuosina hienoa Aja lood -sarjaa, josta kaksi kirjaa, Andrei Hvostovin Sillamäen kärsmysnäytelmä ja Maimu Bergin Muotitalo on Sanna Immasen toimesta suomennettukin. Sarjan kirjat liikkuvat jossain historiateosten ja elämäkertojen välimaastossa ollen kirjailijasta riippuen yhtenäisiä teoksia tai enemmän pakina- tai novellikokoelmia. Alla on esitelty kolme teosta, joiden tapahtumat sijoittuvat Setomaalle 1940-luvulla, lähinnä Tallinnan seudulle 1950-1960 luvuilla sekä Lasnamäelle 1980-luvusta eteenpäin. Jatka artikkeliin Viron historiaa kolmissa kansissa

Pitkän linjan tutkija Seppo Zetterberg (s. 1945) on tehnyt ansiokasta työtä etenkin Suomen ja Viron läheisten yhteyksien käsittelijänä. Hänen selkokieliset – joskin keskivertolukijan makuun hieman liian raskaat – kirjansa ovat paneutuneet niin suuriin linjoihin kuin yksittäisiin Suomen ja Viron välillä kulkeneisiin ihmisiin. Teoksista etenkin järkälemäinen Viron historia (2007) on tutustumisen arvoinen. Suomen sillan kulkijoita: Yhteyksiä yli Suomenlahden 1800-luvulla on looginen jatkumo Zetterbergin tuotantoon. Siinä kerrotaan yksityiskohtaisesti Suomenlahden ylittäneistä ihmisistä, joiden joukkoon mahtui muun muassa kansallisten liikkeiden aktiiveja ja heimohengen elähdyttämiä turisteja. Heidän kokemuksistaan lukeminen on kiinnostavaa ja valaisevaa.

1830-luvulla kunnolla alkanut höyrylaivaliikenne toi kaksi kaupunkia, Helsingin ja Tallinnan, lähemmäs toisiaan. Matkat lahden yli olivat kuitenkin vielä tässä vaiheessa niin eksoottisia, että niistä kirjoitettiin runsaasti kirjoissa ja sanomalehdissä. Ne kiinnostivat lukijoita. Tämä on antanut runsaasti materiaalia tutkijoiden käyttöön. Jatka artikkeliin Kaksi kaupunkia