Kirjoitettu

Rainis – Latvian lahja maailmalle ja vihdoinkin myös Suomelle

Rainis:

Se pysyy, joka muuttuu

Rozentals-seura 2016, 322 s.

suom. Marja Leinonen ja Mirja Hovila

Vaikka Latvian merkittävimmän kirjallisuusklassikon Rainiksen (oikealta nimeltään Jānis Pliekšāns, 1865–1929) kuolemasta on lähes sata vuotta, ei kannata surra sitä, että Rainiksen suomentamisessa on kestänyt niin kauan. Todellinen klassiko kestää aikaa ja Rainis puhuttelee myös nykylukijaa. Rozentals-seuran aloitteesta ja Mirja Hovilan ja Marja Leinosen suomentamana on nyt ensi kertaa mahdollista tutustua valikoimaan Latvian suurmiehen laajasta tuotannosta. Valikoiman otsikko Se pysyy, joka muuttuu, on yksi kirjailijan tunnetuimpia sitaatteja, joka peilaa tämän ajatusten ajankohtaisuutta myös tänä päivänä.

Rainis oli ennen kaikkea runoilija ja dramaturgi, mutta käänsi latviaksi myös keskeisiä maailmankirjallisuuden tekstejä sekä uudisti latvian kieltä. Hän oli maailmankatsomukseltaan sosiaalidemokraatti ja uskoi toimittajana ja poliitikkona tarpeeseen uudistaa yhteiskuntaa perusteellisesti. Rainis osallistuikin aktiivisesti vuoden 1905 vallankumoukseen ja nosti Latvian itsenäisyyden esille ensimmäisten joukossa. Vuodet 1897–1903 Rainis vietti Riiassa vankilassa sekä karkotettuna Pihkvaan ja Slobodskiin, mutta lähti vuoden 1905 lopulla pakolaiseksi Sveitsiin, koska pelkäsi vallankumousta seuranneita rangaistustoimia. Hän palasi Latviaan sen itsenäistyttyä.

Toisin kuin suomeksi, on Rainiksen tekstejä käännetty viroksi suhteellisen paljon, kiitos erityisesti vuonna 1965 ilmestyneen kaksiosaisen Valitud teosed (Valitut teokset) -teoksen. Rainiksen näkemyksissä ja toiminnassa oli paljonkin sellaista, minkä takia neuvostovallan oli helppo tehdä hänestä sopiva esikuva. Toisaalta hänen tuotantoaan käännettiin paljon, toisaalta taas ajan henkeen sopimattomista teoksista ja toiminnasta vaiettiin. Rainis kaipaisikin viroksi tuoretta esittelyä, sitä enemmän onkin syytä iloita uudesta ja nykyaikaisesta suomekielisestä käännöskokoelmasta, jota täydentää katsaus Rainiksen elämään ja tuotantoon sekä tekstien tarkempi esittely.

Vironkielisessä Valitud teosed -teoksessa Rainis kuvataan Latvian proletariaatin laululintuna, jonka runouden parhaimmisto kertoo taistelusta tsaarismia ja kapitalismia vastaan. Huoli sosiaalisesta epätasa-arvosta todella oli yksi Rainiksen tuotannon keskeisiä teemoja, mutta hänen ajatustensta spektri on huomattavasti monisärmäisempi, ja tuota monipuolisuutta tuoreen, suomenkielisen teoksen runovalikoima kuvaa hyvin. Valikoimasta voi löytää sekä yhteiskunnallisia ajatuksia, unelmia että tulevaisuuden visioita –  Lopulta kaikki kansat tempaa tuoni / ja sitten yhdistää taas ihmisyyteen, pakolaisuuden toivottomuutta – Ei kukaan myötätuulta toivota / ei katsomaan jää jälkeen veneeni, / en kieltä outoa nyt enää kuule. / Ja vastarannalla ei odottajaa, rakkaus- ja lastenrunoja sekä paljon muuta.

Sivumäärältään suurimman osan kokoelmasta muodostaa tragedia Indulis ja Ārija. Kääntäjien mukaan näytelmän valinta perustui sen omaperäisyyteen sekä siihen, että sen tematiikka on suomalaislukijoille vähemmän tunnettu. Rainis ammensi tuotannossaan paljon maailman kulttuuriperinnöstä, joka on tunnettua Suomessakin, Indulis ja Ārija perustuu kuitenkin keskiaikaiseen baltiansaksalaiseen legendaan. Saksalaisen hallitsijan tyttären Ārijan ja kuurien päällikön Indulisin tarinassa kielletystä rakkaudesta kohtaavat kristinusko ja pakanuus, kysymykset kansan vapaudesta ja yhtenäisyydestä, yksilön vapaudesta ja vastuusta. Tapahtumien taustalla on Latvian aiempi historia, ristiretkien ja vapaustaistelun aika 1200-luvun Kuurinmaalla, jossa törmäsivät saksalaisten ristiritarien, paikallisten, latvialaisten vallanpitäjien ja Liettuan suurruhtinas Mindaugasin intressit.

Kokoelmaan on myös käännetty Rainiksen ja hänen runoilijavaimonsa Aspazijan (Elza Rozenberga, 1865–1943) kirjeenvaihdosta 15 kirjettä. Kahden Latvian kirjallisuuden merkkihenkilön 35 vuotta kestäneestä kirjeenvaihdosta on säilynyt yhteensä 2499 kirjettä, jotka tärkeinä kulttuurilähteinä on otettu myös Unescon maailmanperintölistalle. Käännetyt kirjeet ovat mielenkiintoisia sivujuonia kaunokirjallisten tekstien välissä, niissä näkyvät Rainiksen ajatukset ja mielentilat aivan toisesta näkökulmasta. Ensirakkauden kiihkeys ja monisanaisuus, vuosikymmeniä kestänyt huolenpito ja vaimon syvä kunnioittaminen, jatkuva tarve olla eron hetkinä yhteydessä, noita kaikkia kirjeet valottavat. Myös Rainiksen teokset ja käännökset syntyivät pariskunnan tiiviissä vuorovaikutuksessa.

Tietyllä tavalla Se pysyy, joka muuttuu oli koko Latvian vuoden 2015 kulttuurielämän otsikko, sillä silloin juhlittiin näyttävästi kirjailijapariskunnan 150-vuotissyntymäpäivää. Se käynnisti koko vuoden monipuolisen kulttuuriohjelman. Juhlavuoden jälkimaininkina voi pitää myös suomenkielistä kokoelmaa – juuri niin kuin vironkielisen Valitud teosed -teoksen ilmestyminen osui ei suinkaan sattumalta 100. syntymäpäivään. Toivottavasti juhlahumu ei niin vain katoa, vaan että molempien kirjailijoiden luovan perinnön parissa puuhataan jatkossakin niin Latviassa kuin sen ulkopuolella. Vaikka pitäisikin kulua seuraavat 50 vuotta, odottaa Rainis varmasti hartaasti latvialaisen kirjallisuuden suomen- ja vironkielisten käännösten hyllylle rinnalleen rakasta puolisoaan, yhtä ajattoman valloittavaa Aspazijaa.

– Aive Mandel, viro.nyt 3-2016

Suomennos: Kirsi Bongwirnso.

Rainis: Se pysyy, joka muuttuu