Kirjoitettu

Kadonnut kulta ja ajan henki

kultaa-meren-yliHarri Raitis ja Boris Hurtta:

Kultaa meren yli

Enostone 2015, 198 s.

Harri Raitis ja Boris Hurtta ovat aikaisemminkin kirjoittaneet yhdessä virolaisista aiheista: Isänmaan nyrkki ilmestyi vuonna 2012. Upouusi Kultaa meren yli jatkaa samoilla linjoilla, joskin maantieteellistä ulottuvuutta on lisätty, kun Ruotsikin on otettu mukaan. Takakannen teksti ilmoittaa teoksen genreksi veijariromaanin. Sitä se onkin, mutta kerronnan kudelmassa on myös muita aineksia. Sanoisinkin kirjaa ennen muuta henkilöromaaniksi ja myös aikakausiromaaniksi. Viro mullistavien tapahtumien pyörteissä vuosina 1940–1944 ja ihmiset siinä myllerryksessä – tässä romaanin varsinainen ydin.

Päähenkilön nivominen Aino ja Oskar Kallaksen lähipiiriin on kirjailijoilta näppärä veto. Se luo tuttuuden tunnetta ja antaa lukijalle tarpeellisen tukipisteen. Seikkailunhaluinen, huikentelevainen ja pikkurötöksiin taipuvainen, mutta myös lahjakas ja omalla tavallaan suurpiirteinen veijaritoimittaja, reportteri, joka ”kirjoittaa paremmin kuin Kallaksen omat lapset”, herättää sympatiaa. Näin varsinkin lopussa, jossa selviää, kenen riveissä hän todella seisoo.

Kirjan juoni etenee poimuilevan kiinnostavasti, mutta kannen lupaamaan kultajuttuun päästään käsiksi vasta ihan loppumetreillä, siihen asti se vain häilyy taustalla. Tämä ei itse asiassa haittaa, sillä sitä ennen saamme pitkin matkaa varsin todentuntuisia kuvauksia ympäröivästä todellisuudesta, myös neuvostovankiloista. Jälkimmäisistä on pahamaineinen Patarei nykyisin tuttu monelle suomalaisellekin, onneksi vain Tallinnan yhtenä turistinähtävyytenä.

Pikaisesti käväistään myös ruotsalaisessa vankilassa, seikkaillaan pitkin tuttuja katuja Tallinnassa ja Tukholmassa. Lisää uskottavuutta miljöökuvaukseen antaa se, että kohteista käytetään niiden oikeita nimiä, omilla nimillään esiintyvät romaanissa myös historialliset henkilöt. Sivullisten keskusteluissa vilahtavat ajankohtaiset puheenaiheet, tapahtumat ja paikat. Aikakausi hengittää teoksessa muutenkin, myös kielen osalta. Nykykieltä ei erehdytä käyttämään, taksi on toki pirssi ja puhelinluettelo kataloogi.

Kirjailijat hallitsevat hyvin kansainvälisen politiikan kuviot ja tekstistä kuultaa niin Viron kuin myös Ruotsin historian tuntemus. Yksi huomautus kuitenkin sallittakoon. Vuonna 1940 ei ollut vielä syytä puhua Ruotsin rikkaista emigranttivirolaisista. Heitä oli muutamia, lähinnä niitä, jotka oleskelivat maassa väliaikaisesti. Kuultuaan kommunistien vallankaappauksesta moni heistä päätti olla palaamatta kotimaahan. Virolaisten varsinainen maastapako alkoi vasta puna-armeijan edettyä Viron maaperälle loppukesällä 1944.

Kulle Raig, viro.nyt 4-2015

https://verkkopuoti.svyl.fi/tuote/harri-raitis-boris-hurtta-kultaa-meren-yli/