Avainsana: kirjasyksy

SVYL-verkkopuodin Kirjasyksy-kampanjassa annetaan suosituksia puodin tarjonnasta. Mart Meri suosittelee lukemaan Eero Haapasen tuoreen teoksen Pako yli Suomenlahden – Ihmissalakuljetus Virosta Suomeen 1940-1944.

Mart Meri on Viro-instituutin Suomen toimiston johtaja. Meri on toiminut lisäksi mm. Viro-instituutin johtajana, Viron äidinkielen seuran tutkimussihteerinä, Keel ja Kirjandus -aikakausjulkaisun päätoimittajana sekä kansanedustajana Viron parlamentissa.

Eero Haapanen: Pako yli Suomenlahden – Ihmissalakuljetus Virosta Suomeen 1940–1944

Suomen Kirjallisuuden Seura, 2020, 284 s.

Teksti: Mart Meri, käännös Kirsi Bongwirnso

Jännittävä kirja!

Suomen-poikien tarinat tunnemmekin melko hyvin, mutta Eero Haapanen luo laajemman katsauksen vuosien 1940–1944 Suomeen pakenemiseen. Suomen-poikia oli noin 3 300, mutta yhteensä pakolaisia oli kuutisen tuhatta.

Eero Haapanen on käynyt läpi suuren määrän arkistomateriaaleja (niistä merkittävimpinä ValPon kuulustelupöytäkirjoja) sekä julkaistuja että julkaisemattomia muistelmia. Elävä materiaali välittää hyvin tuon ajan traagisuuden ja ne riskit, joita otettiin sekä petettäessä että tehdessä yhteistyötä Suomen viranomaisten ja Viron poliisin kanssa. Salakuljetuksesta vastasivat entiset pirtukuninkaat, esimerkiksi julma Vaarmanien suku Viinistulta, mutta myös venemestari Aksbergit Aksin saarelta sekä monet muut. Verkosto oli laaja ja logistiikka loppuunsa hiottua, hinta vaihteli tilanteen mukaan.

Helsingin itäpuolella sijaitsevilla saarilla – Eestiluoto, Trutlandet, Pirttisaari jne. – oli virolais-ruotsalaista seka-asutusta, ja saarten legendaariset suvut olivat salakuljetussysteemin piirissä. Erityisen salaa toimittiin Viron rannikolla, sillä Suomen viranomaiset suosivat ja auttoivat pakolaisia omien valtuuksien rajoissa, tosin katsoivat usein salakuljettajien rikoksia läpi sormien.

---

Tutustu teokseen ja tilaa Pako yli Suomenlahden SVYL-Verkkopuodista.

SVYL-verkkopuodin Kirjasyksy-kampanjassa annetaan suosituksia puodin tarjonnasta. Anne Ala-Honkola suosittelee lukemaan Kai Aareleidin Korttitalo -teoksen (suom. Outi Hytönen).

Ala-Honkola on filosofian maisteri ja kirjastonhoitaja, joka työskennellessään Töölön kirjaston johtajana 2006-2020 järjesti yhteistyössä eri yhteistyötahojen kanssa runsaasti Viron kirjallisuutta esitteleviä tapahtumia ja muita Viro-aiheisia tapahtumia.

Kai Aareleid: Korttitalo

Schildts & Söderströms 2018, 350 s.
suom. Outi Hytönen

Teksti: Anne Ala-Honkola

Kai Aareleidin Linnade põletamine ilmestyi Outi Hyvösen sujuvana suomennnoksena v. 2018. Kirja on koskettava neuvostoajan alun ja erään perheen hajoamisen kuvaus taustalla minun silmissäni sumuinen Tartto.

Perheen ainoa lapsi Tiina joutuu kantamaan vastuuta ja tasapainottelemaan vanhempiensa välissä, kun taustalla kummittelee vanhempien salaisuudet ja menneisyys. Tiinan elämä on aineellisesti hyvää isän työn takia, mutta henkisesti hän on yksin. Tiina ei saa tukea vanhemmiltaan, sillä isä on peliriippuvainen ja äiti keskittyy omaan elämäänsä enemmän kuin lapseensa.

Kirja luottaa lukijaansa eikä selitä liikaa, teksti puhuu puolestaan.  Hienosti kirjailija tuo lukijan eteen perheen hajoamisen, Tarton kaupungin ja 2. maailmansotaa seuranneen yhteiskunnan murroksen. Minulla oli ilo nähdä Linnade põletamine myös näytelmänä tammikuussa Draamateaterissa Tallinnassa.

Lukukokemusteni perusteella olen huomannut useiden virolaisten kirjailijoiden olevan erityisen taitavia ja herkkiä lapsen näkökulman kuvaajia, esim. Viivi Luikin Seitsemäs rauhan kevät (Seitsmes rahukevad, suom. Eva Lille), Leelo Tungalin Toveri lapsi (Seltsimees laps, suom. Anja Salokannel) ja Ilmar Taskan Pobeda 1946 (Pobeda 1946, suom. Jouko Vanhanen). Suosittelen myös näitä kirjoja!

---

Tutustu Kai Aareleidin teoksiin Verkkopuodissa tästä.
Puodista löytyy lisäksi Leelo Tungalin Toveri Lapsi niin Viroksi kuin Anja Salokanteleen suomennoksena ja Ilmar Taskan Pobeda. Viivi Luikin Seitsemäs rauhan kevät -teoksen voi lainata esimerkiksi Baltia-kirjastolta Eesti Majasta.

SVYL-verkkopuodin Kirjasyksy-kampanjassa annetaan suosituksia puodin tarjonnasta. Grete Ahtola suosittaa lukemaan Valter Langin teoksen uutuuskäännöstä (suom. Hannu Oittinen) Homo Fennicus – Itämerensuomalaisten etnohistoria (2020).

Grete Ahtola on SVYL:n hallituksen puheenjohtaja ja Virolaisen kulttuurin ystävät Virkku ry:n jäsen. Grete tunnetaan Viro-piireissä työstään Suomen Viro-yhdistysten liitolla ja kahdeksan vuoden pestistään Viro-instituutin Suomen toimiston johtajana. Tällä hetkellä Ahtola työskentelee Helsingin insinöörit ry:llä tuottajana.

Greten teksti on luettavissa kokonaisuudessaan seuraavassa viro.nyt -lehdessä, joka julkaistaan 13.11.

Valter Lang: Homo Fennicus – Itämerensuomalaisten etnohistoria

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura SKS 2020, 405 s.
Suom. Hannu Oittinen

Teksti: Grete Ahtola

”Keitä me olemme, mistä tulemme? — Tiedot taustastamme ovat niin keskeisiä, että niihin tulisi perehtyä jo peruskoulussa.” Näin alkaa virolaisen arkeologian professorin Valter Langin teos Homo Fennicus, joka on herättänyt suurta kiinnostusta sekä Viron että Suomen kielentutkijoiden, historioitsijoiden, geneetikkojen, mutta myös ihan tavallisten historiasta kiinnostuneiden ihmisten keskuudessa.

Selvää on se, ettei suomalaisten, virolaisten ja muiden itämerensuomalaisten kansojen siirtyminen Itämeren rannoille tapahtunut yhdessä yössä. Muuttomatkalle lähdettiin eri alueilta, eri aikaan ja eri matkatavaroin. Jotkut toivat mukanaan kielensä, jotkut saviastiansa, jotkut geeninsä. Kirjassa näitä muuttoaaltoja on tutkija Lang tarkastellut nimenomaan arkeologiseen materiaaliin perustuvan aineiston avulla (unohtamatta toki kieli- ja geenitiedettä): ”Viro ja Suomi ja niiden naapurimaat ovat täynnä arkeologisia löytöjä —, joita voi ja tuleekin käyttää sen todistamiseksi, että ihmisasutus on ollut pysyvää ja jatkuvaa jääkauden lopusta lähtien.”  (s. 66).

Langin tutkimus keskittyy enimmäkseen olemassa olevien käsitysten esittelemiseen ja analysoimiseen. Ja siinä vasta hommaa riittää! Kouluajoistani muistan, että teoria, mistä ja milloin me tänne Viron ja Suomen rannikoille olemme saapuneet, oli melko selkeä ja yksikertainen – suomalais-ugrilaiset esi-isiemme lähtivät liikkeelle Uralilta ja Volgan mutkasta ja vaelsivat tänne noin 5000 vuotta sitten. Sitten myöhemmin, vuosituhannen vaihteessa yliopistossa uralilaisten kielten professori Ago Künnap esitti teorian, että jos jostakin suomalais-ugrilaisten kantakotia halutaan etsiä, niin se on Etelä-Ukrainasta.

Vasta vuosituhannen vaihteessa, uusien geneettisten, arkeologisten ja kielitieteellisten tutkimushavaintojen perusteella kävi ilmi, että vaellus on todennäköisesti tapahtunut paljon myöhemmin.

---

Tilaa Langin teos SVYL-Verkkopuodista!
Aristoteleen kantapää -ohjelman jutun ja Langin haastattelun voi kuunnella Yle Areenasta (kuunneltavissa toistaiseksi).