Vello Salo:
Täällä Vatikaanin radio!
Tallinna-Kustannus 2017
Ne vuodet, jotka sain olla mukana veteraanityössä, kuuluvat elämäni parhaimpiin. Virossa työskennellessäni sain tutustua Suomen-poikiin, jotka viime sodissamme taistelivat maa- ja meririntamilla ”Suomen vapauden ja Viron kunnian puolesta”. Eräs heistä on Vello Salo, mies, joka pitkän elämänsä varrella on ollut monessa mukana. Oman sukupolvensa virolaisten lailla myös hän on saanut kokea kovia, mutta siitä huolimatta ei hän, kuten eivät toisetkaan Suomen-pojat, ole katkeroitunut, vaan on kohdannut elämänsä eri vaiheet sellaisina, kuin ne ovat vastaan tulleet.
Endel Vaher syntyi 5.11.1925 Võisikun kunnassa Lalsin kylässä Viljandinmaalla opettaja-perheeseen. Hänen opintiensä alkoi Odisten ja Lalsin kouluissa. Toisen maailmansodan aikana vuoteen 1943 saakka hän oli Põltsamaan yhteislukion oppilaana, jolloin hän sen ylimmältä luokalta vastaleivottuna ylioppilaana, 18-vuotiaana nuorukaisena teki päätöksen ylittää myrskyinen Suomenlahti ja astua vapaaehtoisena Suomen armeijan palvelukseen.
Endel Vaher liittyi vapaaehtoisena Suomen sotaa käyvään armeijaan 23.11.1943 ja hänet komennettiin peruskoulutukseen Nurmeksen Porokylään ja sieltä edelleen Luumäen Taavettiin aliupseerikouluun. Rintamalla hän taisteli virolaisrykmentti JR200:n riveissä sen II pataljoonan 8. konekivääri-komppaniassa. Neuvostojoukkojen suurhyökkäyksen aikana virolaiset taistelivat Viipurinlahdella sekä Vuoksella. Alikersantti Vaher palkittiin sotilasansioistaan 2. luokan vapaudenmitalilla 13.8.1944. Hän on yksi niistä yli 1700 miehestä, jotka kuljetettiin 19.8.1944 saksalaisella s/s Warthelandilla Viroon. Endel Vaherin sotatie ei vielä päättynyt kotimaahan paluuseen, vaan hänet, kuten muutkin lakkautetun JR200 toisen pataljoonan miehet saksalaiset määräsivät jatkokoulutukseen Kehran koulutusleirille. Ensimmäinen pataljoona oli komennettu suoraan Tarton rintamalle, missä heidän onnistuikin työntää neuvostojoukot Emajõen taakse ja saada voitetuksi kallista aikaa sekä saksalaisten vetäytymiselle että siviiliväestön evakuoimiselle. Syyskuun 21. päivänä saksalaiset vangitsivat Vaherin ja muutamat hänen aseveljensä. Heidät kuljetettiin saksalaisten mukana Prahan lähelle Hradiskoon ja komennettiin pioneerikoulutukseen. Vaher taisteli saksalaisessa asepuvussa vuosina 1944–45. 8.5.1945 päättyi Endel Vaherin sotapolku, joka oli kestänyt puolitoista vuotta eli yhdeksän kuukautta Suomen ja yhtä kauan Saksan armeijassa. Hän siirtyi Prahaan ja joutui tietämättään ”Tshekin helvettiin”, missä saksalaisessa asepuvussa taistelleita käsiteltiin kaikkea muuta kuin helläkätisesti.
Tähän asti oli kyseessä ollut aliupseeri nimeltään Endel Vaher, mutta sodan myrskyistä hengissä selvittyään mies vaihtoi nimensä Vello Saloksi suojellakseen Neuvostoliiton miehittämään Viroon jääneitä sukulaisiaan. Hän löysi Euroopan kartalta italialaisen Salòn kaupungin ja sai siitä oivallisen sukunimen. Veljensä Vellon etunimen kera oli syntynyt uusi henkilönimi Vello Salo.
Tie länteen vei Vello Salon lopulta Roomaan, minne saavuttuaan hän hakeutui Suomen lähetystöön. Hänet ohjattiin edelleen majapaikkaan, joka osoittautui birgittalaisluostariksi. Nuorelle miehelle selvisi, että hänellä oli nyt uusi koti ja uusi äitikin, nimittäin luostarin perustaja äiti Eliisabet. Hän tasoitti nuorukaisen tietä uuteen maailmaan ja elämään, joten Vello Salo sai voimakkaan pappiskutsumuksen. Tässä elämänvaiheessa 19-vuotiaan nuorukaisen oli löydettävä uudet rakennuspuut tulevaisuuden varalle, ja hänen johtopäätöksensä oli, että on parempi vastaisuudessa auttaa ihmisiä kuin tappaa heitä. Roomalaiskatolinen kirkko oli ottanut nuoren virolaisen vastaan, tarjonnut hänelle suojapaikan ja järjestänyt ensimmäisen työpaikan Pontificio Collegio Olandesessa.
Vello Salon teologian opinnot venyivät pidemmäksi kuin hän oli osannut kuvitella. Hän opiskeli stipendillä vuosina 1946–47 Sveitsin Fribourgin yliopistossa matematiikkaa ja fysiikkaa ja vuosina 1947–48 Amsterdamin kaupungin yliopistossa niin ikään luonnontieteitä. Palattuaan Roomaan hän vuonna 1948 jatkoi opiskeluaan katolisessa yliopistossa Pontificia Università Gregorianassa valmistuen sieltä filosofian lisensiaatiksi 1951. Opinnot jatkuivat Saksan Münsterissä Westfalenin Wilhelmin yliopistossa vuosina 1952–56. Opin portaiden kiipeäminen jatkui vuonna 1961 Rooman Tuomas Aquinolaiselle omistetussa katolisessa yliopistossa. Tässä korkeakoulussa Vello Salo suoritti teologian lisensiaatin tutkinnon vuonna 1962. Vuosina 1962–64 hän opiskeli myös paavillisessa raamattuinstituutissa Pontificium Institutum Biblicumissa valmistuen sieltä raamattutieteen opintosuunnalta teologian lisensiaatiksi. Teologian tohtorin arvon Vello Salo saavutti opiskeltuaan uudelleen vuosina 1974–76 Pontificium Institutum Biblicumissa.
Pappisvihkimyksen Vello salo sai Münsterissä 16.3.1957, missä hän toimi seurakuntapappina vuoteen 1961. Münsterin hiippakuntaan isä Vello kuuluu tänä päivänäkin. Vuodesta 1991 Vello Salo on toiminut Piritan luostarin pappina.
Vello Salon työ on ollut paitsi tiedemiehen myös opettajan työtä. Ura alkoi Irakin Mosulissa, missä hän vuosina 1966–69 toimi Séminaire Syro-Chaldeén de St. Jeanin vanhan ja uuden testamentin professorina. Torontossa, missä asuu runsaasti virolaisia, Salo toimi 1976–91 vanhan testamentin professorina. Samanaikaisesti hän toimi vuosina 1976–85 viron kielen ohjaajana ja 1986–87 lehtorina. Vuosina 1974–2004 hän toimi Kotkajärven Metsäyliopiston (Kanada) lehtorina. Palattuaan Viroon vuonna 1993, hän on 1993–94 toiminut myös Tarton yliopiston vanhan testamentin teologian vierailevana professorina.
Isä Vellon ekumeenisesta toiminnasta mainittakoon, että hän 2001–05 työskenteli Viron metodistikirkon teologisen seminaarin ja vuosina 2003–06 Viron ortodoksikirkon pyhän Platonin seminaarin vierailevana professorina. Vielä kuluvalla vuosikymmenellä hän toimi Tarton yliopiston vapaiden taiteiden professorina 2011–12. Eräs Salon merkittävistä luottamustehtävistä oli miehitysaikojen sortopolitiikkaa Virossa tutkineen valtiollisen komitean puheenjohtajuus vuodesta 1996 komission työn lopettamiseen vuoteen 2005.
Vello Salo työskenteli vuosina 1948–53 ja 1961–65 Vatikaanin radion vironkielisten lähetysten toimittajana. Vuosina 1961–76 hän julkaisi Viron roomalaiskatolisten kiertokirjettä Maarjamaa ja vuosina 1976–87 kulttuuriaikakauslehteä Aja Kiri. Salo perusti vuonna 1962 Roomassa kustantamo Maarjamaan, joka on julkaissut virolaista kirjallisuutta. Hän on julkaissut yli 50 tieteellistä teosta.
9. kesäkuuta Vello Salo promotoitiin Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan kunniatohtoriksi.
– Nyyrikki Kurkivuori, viro.nyt 3-2017
https://verkkopuoti.svyl.fi/tuote/vello-salo-taalla-vatikaanin-radio/
