Seppo Zetterberg:
Uusi Viron historia
SKS 2017
Uusi Viron historia? Onko professori Zetterberg löytänyt niin paljon uutta, että on katsonut tarpeelliseksi kirjoittaa uusiksi mahtavan perusteoksensa? Ei suinkaan. Uuttakin toki on, mutta ennen kaikkea tämä kirja on suppeampi kokonaisesitys kymmenen vuotta sitten ilmestyneestä Viron historiasta. Mainio teos oikeaan aikaan. Yhä suuremmalla joukolla suomalaisia alkaa olla sen verran tietoa etelänaapurista, että voi toivoa monen tarttuvan tähän kirjaan lisätäkseen ymmärtämystään.
Aivan oikein tekijä päättää lukijalle suunnatut alkusanansa toteamukseen: ”Ilman historian tuntemista ei voi ymmärtää Viron – eikä minkään muun maan – nykypäivää.” Kansakunnan kuva rakentuu historian tapahtumista, joiden kautta on tultu siihen missä ollaan. Mukana on silloin myös tapahtumia, joiden todenperäisyydestä ei ole varmaa tietoa, mutta joiden merkitys on tästä huolimatta ilmeinen. Kannattaa lukea tarkasti suppea katsaus Viron esihistoriaan ja sitten voimien mukaan syventyä keskiajan monimutkaisiin valtakuvioihin.
Erityisen ansiokkaasti kirjassa esitetään kehityksen kokonaisuus, jossa sotilaallisen vallankäytön ja politiikan ohella kansakuntaa kohti nykyaikaista demokratiaa johtavat sivistyspyrkimykset koulutuksen lisäämisen kautta. Käy selväksi, ettei se aina ollut helppoa, kun vastaan panivat sekä aateli että kansa. Onneksi kuitenkin oli niitä, jotka jaksoivat uskoa oikeina pitämiinsä näkyihin.
”Hyvä Ruotsin aika” näyttäytyy selvänä edistyksen kautena, vaikka ei ongelmattomana. Säädettiin yhteiskunnan toimivuuden kannalta välttämätön vuoden 1686 kirkkolaki, joka Virossa tuli voimaan seuraavalla vuosikymmenellä, ja perustettiin Tarton yliopisto. Myös oikeuslaitosta kehitettiin merkittävästi. Kouluja perustettiin ja vironkielinen kirjallisuus virisi. Näin luterilaisen reformaation merkkivuonna panee mielihyvällä merkille kuinka sujuvasti tekijä kuvaa tämän tapahtumasarjan merkityksen Viron vaiheissa. Myös hernhutilainen kansanherätys saa sille kuuluvan arvon kansakunnan kehityksessä kohti demokratiaa.
Kansallinen herääminen, tasavallan synty, tilapäinen häviäminen miehitykseen ja palauttaminen kuvataan napakasti niin, että oleellinen tulee valotetuksi. Jos jotain pitää jäädä kaipaamaan, on se ulkovirolaisten panoksen esittely tasavallan palauttamisessa. On ymmärrettävää, ettei siitä ole saatavissa paljon historiantutkijaa tyydyttävää aineistoa, mutta jotakin toki on.
Mainio ja tarpeellinen teos!
– Harri Raitis, viro.nyt 2-2017
