Kolmen naisen kolme kovin erilaista kirjaa kertoo omat tarinansa Viron historiasta.
Tarttolainen Petrone Print -kustantamo on julkaissut viime vuosina hienoa Aja lood -sarjaa, josta kaksi kirjaa, Andrei Hvostovin Sillamäen kärsmysnäytelmä ja Maimu Bergin Muotitalo on Sanna Immasen toimesta suomennettukin. Sarjan kirjat liikkuvat jossain historiateosten ja elämäkertojen välimaastossa ollen kirjailijasta riippuen yhtenäisiä teoksia tai enemmän pakina- tai novellikokoelmia. Alla on esitelty kolme teosta, joiden tapahtumat sijoittuvat Setomaalle 1940-luvulla, lähinnä Tallinnan seudulle 1950-1960 luvuilla sekä Lasnamäelle 1980-luvusta eteenpäin.
Nasta Pino: Seal kus rukkiväli
Vuonna 1934 Mikitamäen kunnassa Setomaalla syntynyt Nasta Pino kertoo tarinansa lapsen silmin, kuinka aluksi 6-vuotias tyttö elää rauhanajan Virossa maatalon töiden ja vuosirytmin mukaan, ja kuinka sota sotkee lapsenkin elämän ja katkaisee lapsuuden. Kirjan intensiviteetti kasvaa loppua kohden ja tuntuu haljulta jättää lapsi sodan pyörteiden keskelle – ajatukset palaavat väkisinkin lapsen ja perheen avoimiksi jääneisiin kohtaloihin.
Näin Obinitsan suomalais-ugrilaisena kulttuuripääkaupunkivuotena setokaisten perinteet ovat kovin ajankohtaisia, tosin nykylukija ei kirjan maatalon elämästä osaa erottaa, mitkä tavat liittyvät setokulttuuriin, mitkä yleisempään, ennenvanhaiseen maalaiselämään. Juuri tätä nykylukijaa kyllä kiehtoo ja mietityttää se valtava perinnetiedon määrä, joka tuohon aikaan oli vielä elävää tietoa, mutta nyt on tietäjien mukana hiipunut hiljalleen pois. Mitkä olisivat tämän päivän ihmisen selviytymistaidot kriisitilanteissa, kun tavarat vähitellen loppuvat kaupoista, sähköä ei tule eikä polttoainetta ole?
Kirja saatavilla myös SVYL-verkkopuodista: Nasta pino seal kus rukkivali
Mari Saat: Matused ja laulupeod
Kolmesta kirjasta tuorein on Mari Saatin Matused ja laulupeod (Hautajaiset ja laulujuhlat). Kirja on myös erikoisin: vaikka neuvostoaika kulkee lukujen läpi punaisena lankana, polveilevat aiheet mikä minnekin pomppien lapsen ja nuoren tuohon aikaan liittyvistä muistoista välillä Kiinaan, välillä Pietariin ja Moskovaan, välillä käymäläkulttuurin saloihin. Kirjailija itsekin toteaa takakannen tekstissä, ettei hänen onnistunut puhtaasti muistella, vaan muistoja täytyi monin tavoin taustoittaa ja kulloisenkin ajan tapahtumiin linkittää.
Mari Saat on syntynyt Tallinnassa vuonna 1947 ja hän opiskeli taloustieteitä Tallinnan polyteknisessä instituutissa. Kirjailijanuransa Saat aloitti päivätyön ohessa jo 1970-luvulla. Hänen tuotantoaan on suomennettu vuonna 1984 novellikokoelmassa Merentakaisia: uusinta virolaista proosaa (toim. Eva Lille). Vuonna 2011 Tuula Friman suomensi Saatin Virossa paljon puhuttaneen kirjan Lasnamäen lunastaja.
Kirjan löydät myös SVYL-verkkopuodista: Matused ja laulupeod
Viktoria Ladõnskaja: Lasnamäe valge laev
Viktoria Ladõnskaja on tullut tunnetuksi toimittajana, tv-kasvona ja poliitikkona. Hän nousi tämän kevään parlamenttivaaleissa täpärästi riigikoguun. Ladõnskaja on paljasjalkainen lasnamäkeläinen ja kertoo kirjassaan tarinoita lapsuutensa ja nuoruutensa Lasnamäeltä. Joissain tarinoissa seikkailee Ladõnskaja itse, joissain muut todelliset tai kuvitellut lasnamäkeläiset. Novellit liikkuvat 1980-luvulta tähän päivään tuoden lukijoiden eteen vironvenäläisten kohtaloita ja vironvenäläisten elämään liittyviä ilmiöitä. Ilmiöistä Ladõnskaja nostaa esiin mm. Edgar Savisaaren ja sen, kuinka tämä saavutti asemansa vironvenäläisten suosikkina. Ainakin suomalaiselle lukijalle on myös mielenkiintoista lukea, kuinka vironvenäläiset kokivat Viron uudelleenitsenäistymisen ja sen jälkeisen ajan.
Lasnamäe valge laev -kirjan kuvat täydentävät tekstiä hienosti, niitä on paljon ja mukana on sekä Ladõnskajan kotialbumista otettuja että mm. lehtikuvia, onpa estofiilien luottokuvaaja Peeter Langovitskin kuvaajien joukossa. Kaikki Aja lood -sarjan kirjat on taitettu hyvin lukijaystävällisesti: runsas kuvitus ja suhteellisen lyhyet luvut rytmittävät lukemista tehden sen helpoksi myös viron kielen harjoittelua varten.
Kirja saatavilla SVYL-verkkopuodista: Lasnamäe valge laev
Kirsi Bongwirnso
Artikkeli julkaistu myös viro.nyt-lehdessä 2/2015
