Jaak Jõerüüt:
Viron lähettiläänä Suomessa ja muissa maissa
Tallinna-kustannus 2018, 256 s.
suom. Raija Hämäläinen
Jaak Jõerüütillä on takanaan pitkä kirjallinen ura, jonka hän on onnistunut sovittamaan myös haastavan diplomaatintyön rinnalle.
Jaak Jõerüüt on virolainen diplomaatti ja kirjailija. Hän on työskennellyt kansanvälisessä ympäristössä ja suurlähettiläänä kuudessa eri maassa. Vuosina 1993–1997 Jõerüüt toimi Viron suurlähettiläänä Suomessa. Suomi olikin Jõerüütin diplomaatinuran ensimmäinen kohdemaa. Jaak Jõerüüt on itse sitä mieltä, että siihen, miksi hänet lähetettiin tuolloin Suomeen, vaikuttivat hänen suomen kielen osaamisensa ja kontaktinsa Suomen poliitikkoihin ja kulttuurihenkilöihin. Todennäköisesti päätökseen vaikutti myös se, että Jõerüüt oli laulavan vallankumouksen aikana tehnyt töitä Viron itsenäisyyden rakentamisen eteen muiden valtiomiesten kanssa, muun muassa Viron parlamentissa.
”Kaikki silloiset valtion päämiehet tiesivät hyvin, kuka minä olen, mitä minä ajattelen, ja mihin minä kykenen”, Jõerüüt pohtii.
Hänen sopivuudestaan diplomaatiksi päättivät esimerkiksi Viron presidentti Lennart Meri, pääministeri Mart Laar ja ennen kaikkea ulkoministeri Trivimi Velliste.
”Olen kiitollinen kohtalostani”, toteaa Jõerüüt.
Viro itsenäistyi uudelleen vuonna 1991, kun Viron korkein neuvosto päätti 20. elokuuta, että Viro ei kuulu enää Neuvostoliittoon. Jõerüüt oli yksi niistä 69:stä Viron parlamentin jäsenestä, jotka vastasivat Viron uudelleenitsenäistymispäätöksestä.
”Suomessa työskenteleminen 1990-luvulla oli yhtä aikaa sekä helppoa että monimutkaista. Toisaalta tuli jatkuvasti selittää, millainen on tämä valtio nimeltään Viro, jonka rautaesirippu on noussut, ja millaista talous- ja ulkopolitiikkaa tämä valtio alkaa noudattaa. On tärkeää tietää, mitä naapurimaassa tapahtuu. Isojen sisäpoliittisten trendien merkitys on nykyaikaisessa, avoimessa maailmassa aina jollakin tavalla huomattu myös naapurissa, sillä naapurimaat ottavat aina huomioon toisen naapurimaan”, Jõerüüt kertoo.
”Yli kaksikymmentä vuotta töissä kansainvälisessä ympäristössä, muun muassa suurlähettiläänä kuudessa eri maassa ja lisäksi YK:ssa, antoi minulle tietenkin sellaisen ammatillisen, laajan kokemuksen, josta en osannut kuvitellakaan vuoden 1993 tammikuussa.”
Jõerüüt haluaa tähdentää, että diplomatian perusasiat ja päätavoitteet eivät ole vuosien saatossa muuttuneet. Kaikkein lyhyin ja todellisin yhteenveto pätee kautta aikojen: todellisen diplomatian pitää auttaa ehkäisemään sotia. Jõerüüt toteaa, että poliitikkojen ja sitä kautta myös diplomaattien välineet sekä metodit ovat muuttuneet ennen kaikkea internetin kehityksen sekä viestintävälineiden takia. Viestintävälineiden kehitys ja moderni teknologia ovat mahdollistaneet tiedon välityksen salamannopeudella verrattuna 1990-lukuun. Tarvittaessa moderni teknologia lisää myös mahdollisuuksia tehdä nopeasti isoja päätöksiä eri puolilla maailmaa.
Diplomaatin työ on henkisesti hyvin rasittavaa, diplomaatin tehtävänä kun on edustaa oman valtionsa intressejä ympäri vuorokauden.
”Virolaisdiplomaattien työlle oli ominaista silloin se, että kaikki piti aloittaa täysin nollasta. Kokemusta, rahaa ja yhteyksiä oli kaikilla meillä vähän, ja erityisen vähän oli aikaa. Jatkuvasti oli kiire“, muistelee Jõerüüt virolaisdiplomaattien työtä 1990-luvulla.
”Diplomaatin jokapäiväisessä työssä on suurta vaihtelua. Suurlähettilään velvollisuutena toisessa maassa on tutustua maahan ja ihmisiin kaikilta elämänaloilta. Alkaen valtion huipusta aivan ruohonjuuritasolle asti. Kun taas työskentelee YK:ssa tai jossakin muussa kansainvälisessä järjestössä, seurustelu on rajoitettua, koska diplomaatin toiminta rajoittuu seurustelupiiriin tietyissä virastoissa”, kertoo Jõerüüt.
Jotkut diplomaatit työskentelevät kansainvälisessä järjestössä vuosikymmeniä ja jotkut myös jäävät töihin muun muassa YK:hon.
Kirjallinen ura diplomatian rinnalla
Jaak Jõerüüt syntyi ja varttui Tallinnassa. Jõerüüt kirjoittaa omaelämäkirjassaan On nagu on (Ajakirjade Kirjastus 2017), että hän aloitti kirjoittamisen 13–14-vuotiaana. Jõerüüt valmistui nykyisestä Tallinna Nõmme Gümnaasium -lukiosta vuonna 1966 ja opiskeli taloustiedettä Tallinnan polyteknisessä instituutissa. Hän työskenteli kirjastonhoitajana, myöhemmin toimittajana Õhtuleht- ja Rahva Hääl -lehdissä, kustannustoimittajana sekä Viron kirjailijaliitossa.
Jaak Jõerüütillä oli hyvät edellytykset tulla diplomaatiksi, koska Jõerüütin suvussa oli myös aiemmin ollut poliitikkoja ja diplomaatteja. Sama pitää paikkansa myös Jõerüütin kirjalliseen taustaan – hänen äidinpuoleisessa suvussaan on sekä journalisteja että kirjailijoita. Jõerüütin isoisä oli kääntänytkin lukuisia kirjoja.
Jõerüütin ensimmäinen suomen kielelle käännetty romaani on nimeltään Muuttuvainen. Elämäntaitoja etsimässä (Basam Books 2013, suom. Raija Hämäläinen). Jõerüüt kirjoitti Muuttuvaisen ollessaan Viron suurlähettiläänä Latviassa vuosina 2006–2011.
”Valitsin tietoisesti rakenteen, joka mahdollisti kirjoittamisen päivä kerrallaan ilman huolia siitä, että juoni katkeaa,“ kertoo Jõerüüt.
Jõerüüt toteaa, että on harvinaista julkaista diplomaatin työn ohessa kirjoja. Hänen kirjoittamisen tarpeensa oli kuitenkin niin suuri, että hänen oli vain pakko kirjoittaa.
Jaak Jõerüütiltä ilmestyy nyt elokuun loppupuolella suomennos Viron lähettiläänä Suomessa ja muissa maissa (Tallinna-kustannus, suom. Raija Hämäläinen). Tavallinen lukija saa kirjasta tietoa diplomaattien arkipäivästä yleensä sekä konkreettisia esimerkkejä Jõerüütin omasta elämästä ja työstä Viron Suomen suurlähettiläänä. Lisäksi Jõerüüt kirjoittaa työstään ja elämästään Italiassa, Maltalla ja Kyproksella. Hän kertoo myös Pohjoismaista ja vertaa niitä keskenään. Jõerüüt on sitä mieltä, että Viron lähettiläänä Suomessa ja muissa maissa on kirjoitettu jokaiselle ihmiselle, joka on kiinnostunut toisista ihmisistä ja maista.
”Tämä kirja ei ole kirjoitettu kuivasta politiikasta eikä se ole diplomaattinen tarina kautta rantain maidenvälisten suhteiden monimutkaisuudesta, vaan nyt puhutaan siitä, kuinka diplomaatit ovat myös ihmisiä, jotka elävät omaa elämäänsä ja joiden täytyy tulla toimeen kaikenlaisten ongelmien kanssa heille tuntemattomassa ympäristössä. Ennen kaikkea kirjan pitäisi olla kiinnostava kaikille niille, joita kiinnostaa kahden hyvän naapurivaltion – Viron ja Suomen – suhteet”, tähdentää Jõerüüt.
– Merilyn Palmiste, viro.nyt 3-2018
