Kuvaus
Karl Ristikiven (1912–1977) romaanin Noitarovio päähenkilö on Johannes Faber, Prahassa n. vuonna 1395 syntynyt lääketieteen tohtori, tiedemies ja ajattelija. Faber on mieleltään herkkä ja luonteeltaan jyrkkä, ja tahtomattaan hän sotkeutuu poliittisiin intohimoihin, joiden vuoksi hänet lopulta tuomitaan kuolemaan. Romaanin lähtöasetelmana on varhaisen uuden ajan inkvisition kuvaus, jossa Faberin tulee kolmen päivän kuluessa kertoa värikylläinen elämäntarinansa kuulustelijalleen, dominikaaniveljelle.
Romaanin taustat ovat historialliset. Keski-Euroopassa tunnetaan yhä hyvin Baijerin nuoren herttuan Albrecht III:n ja kuvankauniin Agnesin romanssi. Agnes oli porvarisperheestä, hän oli parturikirurgi Kaspar Bernauerin tytär Augsburgin kaupungista, ja Albrechtin isä herttua Ernst ei hyväksynyt nuorten säätyrajat ylittävää suhdetta. Niinpä Albrechtin sydämen lumonnutta Agnesia lopulta syytettiin noituudesta, ja hänet tuomittiin heitettäväksi Tonavaan. Joen virtaan hukkumalla Agnes kuitenkin tuli todistaneeksi, ettei hän ollutkaan noita.
Kuka sitten oli noitunut nuoren Albrechtin sydämen? Jos ei Agnes ollut syyllinen, oli joku muu saanut prinssi Albrechtin rakastumaan aatelittomaan ja nousemaan isäänsä vastaan niin, että Baijeri joutui sisällissodan partaalle isän ja pojan kummankin valmistaessa sotajoukkojaan.
Historiallisen romaanin mestarin ottein Ristikivi rakentaa vähä vähältä paljastuvan asetelman, jossa niin valtapeli kuin kohtalonuskokin tarvitsee syyn ja syytettävän. Syylliseksi nimetään Albrechtin seksuaalisia ongelmia lääkärinä hoitanut ja Bernauerit tuntenut Johannes Faber. Onhan tällä maailmaa nähneellä miehellä epäilyttävä taustakin. Faberin tiedetään viihtyvän yökausia laboratoriossaan, ja lääkärinä hän on osoittautunut hieman liiankin taitavaksi. Voisiko noituussyyte olla perusteeton?
